Ero sivun ”Mihail Borodkin” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Borodkinin isä oli [[Bomarsundin linnoitus|Bomarsundin linnoituksessa]] palvellut Venäjän armeijan alikapteeni Mihail Borodkin ja äiti ahvenanmaalainen Olivia Vikberg. Borodkinin isä tuomittiin alaisensa taposta ja alennettiin sotamieheksi. Perheellä ei ollut varaa elättää lapsia ja äiti joutui mielisairaalaan [[Seili]]n saarelle. Tämän jälkeen Borodkin lähetettiin sukulaisten hoidettavaksi ja myöhemmin käymään keisarillista orpojen koulua [[Hatsina]]ssa. Borodkin valmistui 1875 upseeriksi Konstantinin tykistökoulusta ja palveli Suomeen sijoitetussa tykistödivisioonassa, jossa hän yleni vuoteen 1882 mennessä kapteeniksi. Samana vuonna hän valmistui sotilasjuristiksi [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] toimineesta Aleksanterin lainopillisesta sota-akatemiasta. Hän toimi sen jälkeen syyttäjän ja tutkijan viroissa venäläisissä sotilastuomioistuimissa [[Odessa]]n ja Pietarin sotilaspiireissä sekä sotatuomarina Varsovassa 1892–1895 ja Pietarissa 1895–1901.<ref name="grwar" /><ref name="KB" /> Vuosina 1901–1909 Borodkin toimi eri viroissa Venäjän sotaministeriössä. Hänet ylennettiin 1890 everstiksi, 1900 kenraalimajuriksi ja 1907 kenraaliluutnantiksi.<ref name="grwar" />
Borodkin oli vuonna 1900 perustetun monarkistisen ''Russkoje sobranije'' -järjestön perustajajäsen ja kuului sen johtoon.<ref name="grwar" /> Hän oli sotaministeriön asettamana jäsenenä useissa Suomen asevelvollisuuskysymystä pohtineissa komiteoissa ja sai valmistella vuonna 1901 toteutettua [[Suomen suuriruhtinaskunnan armeija]]n lakkauttamista. Borodkin oli [[Nikolai Bobrikov]]in ystävä ja neuvonantaja. Borodkin tapasi Bobrikovia ja tämän perhettä myös vapaa-ajalla. Vuoden 1906 jälkeen Venäjän pääministeriksi nimitetty [[Pjotr Stolypin]] kutsui Borodkinin perustamansa [[Suomen asiain neuvottelukunta|Suomen asiain neuvottelukunnan]] jäseneksi, missä tehtävässä hän avusti myös [[Suomen kenraalikuvernööri]] [[F. A. Seyn]]iä.<ref name="KB" /> Borodkin erosi sotapalveluksesta vuonna 1909. Hänet nimitettiin 1911 [[Venäjän hallitseva senaatti|Venäjän hallitsevan senaatin]] ja 1916 [[Venäjän valtakunnanneuvosto|valtakunnanneuvoston]] jäseneksi.<ref name="grwar" /><ref name="KB" /> Lisäksi hän oli 1911–1912 Aleksanterin lainopillisen sota-akatemian johdossa.<ref name="grwar" />
Borodkin tunsi hyvin Suomen asioita ja vieraili usein Suomessa. Ruotsinkielentaitoisena hän kykeni tutkimaan Suomen historiaa ja alkoi kirjoittaa siitä lehtiin, aluksi nimimerkillä ''G. A. Abov''. Hän kirjoitti vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alussa Suomen historiasta useita lentokirjasia ja tutkimuksia, joissa hän [[K. F. Ordin]]in tavoin pyrki osoittamaan suomalaisten autonomiakäsitysten virheellisyyden. Vuosina 1905–1912 hän julkaisi neliosaisen Suomen historian, joka ulottui [[Pietari Suuri|Pietari Suuren]] ajoista [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] valtakauteen. Borodkinin mukaan keisari [[Aleksanteri I]] ei ollut [[Porvoon valtiopäivät|Porvoon valtiopäivillä]] 1809 perustanut mitään Suomen valtioita ja suomalaisten myöhemmät tulkinnat asiasta osoittivat vain petollisuutta valtakuntaa kohtaan. Borodkin julkaisi myös vuonna 1904 tutkimuksen [[Oolannin sota|Oolannin sodasta]] sekä vuonna 1905 kirjasen
[[Bolševikit]] vangitsivat ja teloittivat Borodkinin vuoden 1919 aikana.<ref name="grwar" />
| |||