Ero sivun ”Aarne Juutilainen” versioiden välillä

70-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1974 Aarne Juutilainen kertoi Ilta-Sanomille, ettei palvelu legioonassa, eikä Saharan autiomaassa Marokon sodassa ollut yhtään mitään verrattuna Suomen talvisotaan, joka oli äärimmäisen epäinhimillinen päivästä toiseen. Kollaalla käytiin yhdessä Karjalankannaksen kanssa talvisodan kovimmat taistelut ja pelkästään maaliskuun 2. päivänä vihollisenneuvostoarmeijan arvioidaan ampuneen {{Luku|30000}}–{{Luku|40000}}30 000–40  tykistön laukausta Kollaan päälinjalle.

Lapin sotaan Aarne Juutilainen otti osaa kapteenina [[natsi-Saksa|saksalaisen]] XX Vuoristoarmeijanvuoristoarmeijan perääntymisen seurannan alkuvaiheeseen yhdessä rykmenttinsä kanssa, mistä reserviläiset olivat jo kotiutettu. Alkuvaiheen valesota tunnettiin niin sanottuna [[syysmanööverit|syysmanööverina]]. [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Marsalkka Mannerheim]] komensi [[Rovaniemi|Rovaniemelle]] muun esikunnan poistuttua [[Usko Sakari Haahti|U.S. Haahden]] neuvottelemaan XX vuoristoarmeijan komentajan kenraalieversti [[Lothar Rendulic]]in kanssa sopimuksen rauhallisesta vetäytymisestä. Suomalainen rintamamiehistö ei tiennyt ylijohdon sopimuksista, mutta esimerkiksi miinat, jotka oli saatettu merkitä näkyvästi kyltillä, saivat sotilaat ajattelemaan ettei kysymyksessä ollut sota sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinaiset taistelut alkoivat vasta 1. lokakuuta suomalaisten suorittaman [[Röyttän maihinnousu|Tornion maihinnousun]] yhteydessä; sen jälkeen sotatila oli kaikille osapuolille selvä.

Juutilaisen pataljoona seurasi taistelellen vetäytyviä saksalaisia [[Kaaresuvanto]]on ja vielä [[Lätäseno]]lle, kunnes kapteeni Aarne Juutilainenhän sai ilmoituksen, että hän joutuu anomaan muodollisesti eroa puolustusvoimista.