Versio 25. tammikuuta 2021 kello 15.44 muokkaa Lentokonefani (keskustelu \| muokkaukset) välityslautakunnan jäsenet, byrokraatit, seulojat, käyttöliittymän ylläpitäjät, ylläpitäjät 46 981 muokkausta p Käyttäjän 109.204.205.66 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän VakauttajaBot tekemään versioon. Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla ← Vanhempi muutos		Versio 14. helmikuuta 2021 kello 20.57 muokkaa kumoa 2001:14b8:1810:16b8:45:e8a2:c926:ae34 (keskustelu) Kirjoitusvirheitä Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta Uudempi muutos →
Rivi 155: Mäkihyppy oli alun perin [[telemark]]-laskettelun osa, jossa arvioitiin hypyn tyylikkyyttä. Telemarkin kehittyessä laskettelijat lisäsivät hyppyynsä taiteellisia elementtejä, esimerkiksi käsien pyörittämistä ja muuta. Pituuksia ei mitattu, sillä se ei ollut laskettelussa olennaista. Sitten amerikkalaiset keksivät mitata myös hypyn pituuden ja lopulta pituudesta alettiin jakaa pisteitä. Kun mäkihyppy eriytyi telemarkista omaksi lajikseen, mukana olivat ja ovat sekä pituuspisteet että tyylipisteet. Nykyaikaisen mäkihypyn telemark-alastulo on peruja alkuperäisestä telemark-hypystä. Telemark-alastulo vaaditaan virheettömässä hypyssä, vaikka se on välineiden ja V-tyylin vuoksi lähes mahdotonta. Mäkihypyn historian aikana ovat hyppääjien käyttämät tyylit ~~ovat~~ vaihdelleet melko paljon. Eri aikoina on erilaisia tyylejä pidetty ~~tavoiteltavimpana~~tavoiteltavimpina. Aluksi käytettiin telemarkilaista kyykkyilmalentoa, jossa ponnistuksen jälkeen polvet taivutettiin rintaa kohti koukkuun, ja vartalo oikaistiin alastulon jälkeen ennen loppuliukua. Vuosisadan vaihteessa tuli muotiin suomalaishyppääjien kehittämä ryhdikäs pystyasento. Tuolloin hypyt kantoivat noin 15–30 metriä. Aluksi arvostelussa katsottiin vain, pysyykö hyppääjä pystyssä, mutta myöhemmin mukaan otettiin erinäisiä muita tyyliseikkoja, joista annetut pisteet lisättiin pituudesta määräytyneisiin pisteisiin. Myös käsien asento on eri aikoina vaihdellut niiden pyörittämisestä etuasentoon eli niin sanottuun [[Helmut Recknagel\|Recknagel-tyyliin]], virtaviivaiseen vartalon sivuilla pitämiseen ja nykyaikaiseen V-tyyliin. Samoin laskuasento ylämäessä on vaihdellut. [[Telemark-alastulo]]a pidetään tyylikkäimpänä. Käytännössä tosin kilpailija usein joutuu turvautumaan tasajalka-alastuloon varmistaakseen pystyssä pysymisensä. Tämä taas johtuu paitsi siitä, että kaatuminen on luonnollisesti vaarallista, myös siitä, että se vähentää tyylipisteitä huomattavasti enemmän kuin tyylitön alastulo. Kaatuneeksi katsotaan hyppy, jossa jokin kilpailijan ruumiinosa koskettaa maata ennen kuin hän on laskeutunut kaatumisrajalle saakka – onnistuneessa suorituksessa vain sukset saavat osua maahan. Kaatumisraja on merkitty alastulorinteeseen niin kauas hyppääjien oletetusta laskeutumisalueesta, että sen jälkeen mahdollisesti tapahtuva kaatuminen katsotaan kilpasuorituksen ulkopuoliseksi kompuroinniksi, joka ei vähennä suorituksen arvoa.

Ero sivun ”Mäkihyppy” versioiden välillä