Ero sivun ”Manilla (raha)” versioiden välillä

Eri alueiden afrikkalaisilla oli nimi jokaiselle manillalajille, joissa oli todennäköisesti paikallisia eroja. Niitä arvostettiin eri tavoin ja oli tapana olla hyvin tarkkoja hyväksyttävistä tyypeistä. Eräs tapa erottaa ja arvottaa manillat toisistaan oli kuunnella niiden ääntä iskettäessä.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Afrikkalaisten nimien leviäminen johtuu todennäköisesti enemmän alueellisista tulleista kuin varsinaisesta tuotantoon erikoistumisesta. ''Mkporo'' on todennäköisesti hollantilainen tai brittiläinen manilla ja ''Popo'' on ranskalainen, mutta loput ovat esimerkkejä eräästä [[Birmingham|Birminghamissa]] kehitetystä tuotteesta.{{Selvennä|Loput mitkä? Kaikki loput manillat vai edellisessä kappaleessa luetellut?}}{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Eräässä tärkeässä löydössä oli 72 manillaa, joissa oli samanlainen patinointi ja maaperän kuoriutuminen, mikä viittaa julkiseen hautaamiseen. Siinä oli seitsemän ''Mkporoa'', 19 ''Nkobnkob''-pyöreäjalkaista; yhdeksän soikeajalkaista ''Nkobnkobia'' ja 37 ''popo''-neliöjalkaa. Löydön kevyimmät ''Nkobnkobsit'' painoivat 108 g ja 114 g kun taas niitä rutiininomaisemmat (nimeltään ''Onoudu'') painoivat alle 80 g, mikä tarkoittaa, että ryhmä oli haudattu tietyssä manillan koon hajaantumisen vaiheessa. ''Mkporo'' on valmistettu [[messinki|messingistä]]. Soikeajalkaisen ''Nkobnkobin'' painon vastaavuus pyöreän jalan alueen huippupään kanssa viittaa siihen, että se on joko varhaisempaa lajia tai uudempaa, jossa on vanhempi pyöreä jalka.{{Selvennä|Todella epäselvä lause, mikä on varhaisempi tai uudempi? Missä on vanhempi jalka?}} Ranskan popon "neliöjalka" -lajiketta esiintyy yleensä harvoin ''Popo''-levikkiryhmissä. Tämä viittaa siihen, että se on lajeista varhaisin. Varhaisimmat ranskalaiset manillat ovat todennäköisesti brittiläisten aikalaisia.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Joskus manillat erottaa toisistaan niiden käytettävyys. On paljon alueellisia tyyppejä, joita kutsutaan rannekorurahoiksi ja jalkanauharahoiksi. Jotkut ovat kooltaan ja painoltaan melko yhdenmukaisia ja ne toimivat tilitettävinä rahoina manilloiden tapaan, mutta toisia käytettiin oikeastaan varallisuuden esittelyyn. Heikommassa asemassa olevat matkivat "paremmin toimeen tulevien" liikkeitä, jotka ovat rasittuneet manillojen painosta niin, että liikkuivat hyvin omalaatuisesti. Suurempien manilloiden muoto oli paljon avoimempi.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Varhaisimman selvityksen lisäksi manillan alkuperää Calabarista vahvistaa manillaa käytetyn Afrikassa ja erityisesti Nigeriassa myös afrikkalaisella ja myös manillan yleisellä nimellä ''Òkpòhò'', joka on ([[Efik]]) -kielen sana rahalle.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

1800-luvun alkupuolella [[Bristol]], jossa oli yrityksiä, kuten R. & W. King (yritys yhdistyi myöhemmin United African Companyyn)<ref name="Rees46">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46.</ref> ja sitten [[Birmingham]], tulivat merkittävimmiksi eurooppalaisiksia messingin valmistuksen kaupungeiksi. Todennäköisesti siellä valmistettiin suurin osa messinkisistä manilloista, mukaan lukien "keskijakson" ''Nkobnkob-Onoudu'', jonka paino ilmeisesti laski ajan myötä, ja edelleen kevyemmät "myöhäisen ajanjakson" mallit, kuten ''Okpoho'' ([[Efikin kieli|Efikin]] kielen sanasta messinki) <ref name="Rees">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46–47.</ref> ja vuonna 1843 ''Duoron'' hylystä pelastetut. Myöhäisen ajanjakson malleissa painot menevät päällekkäin tyyppien erottelun kanssa, mikä viittaa nykyaikaiseen valmistukseen tyyppien kehityksen sijaan. ''Popot'', joiden paino asettaa ne ''Nkobnkobin'' ja ''Onoudun'' väliin, valmistettiin [[Nantes|Nantesissa]], Ranskassa, mahdollisesti myös Birminghamissa, ne olivat liian pieniä käytettäväksi koruina. Ne ovat leveämpiä kuin Birminghamin mallit ja niiden loppupää leviää asteittain, ei nopeasti.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Keräilijät kutsuvat astetta raskaampia, pitkänomaisempia kappaleita, joita on todennäköisesti tuotettu Afrikassa, sanoilla ''King'' tai ''Queen'' manilloiksi. Yleensä niissä on levitetyt päät ja useimmiten ne ovat kuparista tai messingistä, ja niitä tarjottiin eri tavoin muotoiltuina. ''Plainer''-tyypit olivat ilmeisesti jalometallia, mutta koristeellisimpia omistivat kuninkaalliset ja niitä käytettiin morsiamen hintana ja hautajaisia edeltävässä "kuolemisseremoniassa". Toisin kuin pienemmät rahamanillat, niiden valikoima ei rajoittunut Länsi-Afrikkaan. Ne erottaa messinkityypistä, jossa on neljä litteää puolta ja hieman taipuvaiset neliömäiset päät, joiden paino vaihtelee noin 1&nbsp;400–4&nbsp;300 gramman välillä. Ne on valmistettu [[Zaire]]n Jongassa ja ovat nimeltään ''Onganda'' tai ''onglese'', ([[Foneettinen kirjoitus|foneettista]] ranskaa "englanniksi"). Muihin, usein manilloiksi kutsuttuihin malleihin sisältyvät varhain, kierretystä raskaasta metallilangasta valmistertut kappaleet ("solmuineen" ja "ilman"). Ne ovat todennäköisesti peräisin Nigeriasta, [[Calabar|Calabarista]] ja niissä on raskaat, monikierukkaiset kuparipalat, joiden päät on pullistettu.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

''Alkuperäisväestön valuutan julistus'' vuonna Nigeriassa vuonna 1902 kielsi manillojen tuonnin, paitsi ylikomissaarin luvalla. Tämä tehtiin, koska haluttiin kannustaa rahan käyttöä. Manilloita käytettiin kuitenkin edelleen säännöllisesti, ja niistä tuli hallinnollinen ongelma 1940-luvun lopulla. [[Ibot|Ibo]]-heimo käytti niitä edelleen ennen tätä ja Wukaiden alueella syvän maissikulhon katsottiin vastaavan yhtä suurta manillaa. Suolalla täytetty kuppimainen astia oli yhden pienen manillan arvoinen.<ref name="Einzig151">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. p. 151.</ref> Vaikka manillat olivat laillisia maksuvälineitä, niitä [[Kelluttaminen|kellutettiin]] Ison-Britannian ja Ranskan Länsi-Afrikan valuuttoja vastaan ja palmuöljykauppiaat manipuloivat arvoa hyväkseen markkinakauden aikana.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Britit sitoutuivat vuonna 1948 huomattavaan "operaatio manillaan" jossa ne korvattiin Britannian Länsi-Afrikan valuutalla. Kampanja onnistui pääosin, ja yli 32 miljoonaa kappaletta ostettiin ja myytiin romuksi. Manilla, jatkuva muistutus orjakaupasta, lakkasi toimimasta laillisena maksuvälineenä Brittiläisen Länsi-Afrikan alueella 1. huhtikuuta 1949,<ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref> kuuden kuukauden peruutusjakson jälkeen.<ref name="Rees47">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 47.</ref> Ihmisten sallittiin pitää enintään 200 hengen juhlatilaisuuksia, kuten häitä ja hautajaisia. Vain ''Okpoho'', ''Okombo'' ja ''abi'' tunnustettiin virallisesti ja 32,5 miljoonaa ''Okpohoa,'' 250&nbsp;000 ''okomboa'' ja 50&nbsp;000 abia palautettiin ja vaihdettiin. Eräs metallikauppias Euroopassa osti 2&nbsp;460 tonnia manilloja, mutta operaatio maksoi silti verovelvollisille noin 284&nbsp;000 puntaa.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Niitä valmistetaan vielä turistikaupan kummallisuuksien, uteliaisuuden ja sisäisen "ei-monetaariseen" kaupan kiinnostuksen kohteina. Sisäisen "ei-monetaarisen" käytön vuoksi niitä valmistetaan edelleen nykyaikaisemmista metalleista, kuten [[alumiini]]sta, mutta mallit ovat edelleen pääosin perinteisiä.<ref name="Rees47">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 47.</ref> Manilloja voidaan toisinaan edelleen käyttää muutamissa syrjäisissä kylissä [[Burkina Faso|Burkina Fasossa]] (2000).{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}

Sisäisesti manillat olivat ensimmäinen todellinen yleiskäyttöinen Länsi-Afrikassa tunnettu valuutta, jota käytettiin tavallisilla markkinoilla, morsiamen ostoon, sakkojen maksamiseen, ennustajien maksuihin ja tulevan maailman tarpeisiin hautajaismaksuina. [[Melanesia|Melanesiasta]] tuotuja [[Kaurikotilot|kaurikotiloita]] eli [[Simpukankuoriraha|simpukankuorirahaa]] joiden arvo oli vain pieni osa manillasta käytettiin pieniin ostoihin. Länsi-Afrikan rannikkoseutujen ja [[Niger (joki)|Niger-joen ulkopuolella]] oli useita muita valuuttoja, kuten monimutkaisemmin muotoiltuja rannekkeita, työkaluilla valmistettuja rautaisia esineitä, kuparitankoja, joita usein taivutettiin rannekkeisiin, ja tunnettu Handa (Katangan risti), jotka kaikki toimivat erityisrahoina.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}