Ero sivun ”Lisbeth Salander” versioiden välillä

Useat elämäkerrat ovat kertoneet siitä, kuinka Larsson muutti näkemyksensä ihmiskunnasta, kun hän 15-vuotiaana todisti tytön [[Raiskaus|raiskausta]], jossa tekijät olivat kolme Larssonin ystävää (hänen ystävänsä Kurdo Baksin haastattelun mukaan uhrin nimi oli Lisbeth,<ref name="dailymailbaksi">[http://www.dailymail.co.uk/news/article-1299216/Stieg-Larsson-wrote-novel-The-Girl-Dragon-Tattoo-fuelled-brutal-rape.html "How a brutal rape and a lifelong burden of guilt fuelled Girl with the Dragon Tattoo writer Stieg Larsson"], Kurdo Baksi, The Daily Mail, [luettu 28.12.2014].</ref> mutta nimeä ei esiinny Baksin kirjassa ''Ystäväni Stieg Larsson'').<ref name="autumn">''Secrets of the Tattooed Girl'' (2011), kapitel “I arrived in Stockholm with a cold autumn wind, a bottle of wine in my bag, and my glasses misted by rain."</ref> Larsson ei ollut tehnyt mitään raiskausta estääkseen tai lopettaakseen, koska hän tunsi jonkinlaista lojaalisuutta ystäviään kohtaan. Jälkeenpäin hän otti yhteyttä uhriin ja pyysi anteeksi, mutta tuli torjutuksi yst) äviensäystäviensä myötäilijänä. Larsson sanoi irti tuttavuutensa ystäviensä kanssa. Myöhemmin kertomus on kyseenalaistettu, koska Larsson Expo-säätiön kollegansa mukaan kertoi, että hän oli kuullut jonkun muun kertoneen joukkoraiskauksesta. Larssonin elämänkumppani Eva Gabrielsson sanoo, että hän on ainoa, jolle Larsson kertoi tapahtumasta.

Vuodenvaihteessa 2001–2002 tapahtui kaksi naisen murhaa, jotka vaikuttivat Stieg Larssoniin voimakkaasti: Melissa Nordell, jonka kidutti ja murhasi hänen poikaystävänsä sen jälkeen, kun tämä halusi erota, ja [[Fadime Şahindal]], jonka isä murhasi hänet, koska hän paheksui tyttärensä elämäntapaa. Toisin kuin keskustelu kunniakulttuurista ja [[Kunniamurha|kunniamurhista]], Larsson halusi päästä pois [[rasismi|rasistisesta]] erottelusta, joka tehtiin Ruotsissa syntyneiden ja ulkomailla syntyneiden tekijöiden välille. Suuri samankaltaisuusSamankaltaisuus sen sijaan oli, että uhrit olivat naisia, joita tekijät halusivat hallita, ja kun se ei toiminut, tekijät olivat kiduttaneet ja murhanneet naiset. Larsson oli mukana [[Antologia|antologiassa]], ''Keskustelu kunniamurhista''.<ref>''Debatten om hedersmord - Feminism eller rasism?'', Svartvitt förlag (2004).</ref> Murhien yhteydessä esiintulleet poliisiraportit ja tuomiolauselmat (mukaan lukien Catrine da Costan paloittelumurha, joka tuli esiin useita kertoja 1990- ja 2000-luvuilla) Larsson luki tarkkaan poliisiraportteja ja tuomioita. Väkivallan,Asiakirjoista jostalukemansa hän luki,väkivallan hän otti mukaan kirjoihin; mukaan lukien Salanderin raiskaus kirjassa ''[[Miehet jotka vihaavat naisia]]'',. mutta hänHän kirjoitti myös muotokuvia naisistanaishahmot, niin kuin hän näki itse naiset: ”vapaita, rohkeita ja tarpeeksi vahvoja muuttamaan maailmaansa kieltäytymällä olemasta uhreja”.<ref name="gabrielsson">Eva Gabrielsson och Marie-Françoise Colombiano: ''Millennium, Stieg & jag'', Natur & Kultur (2011).</ref>

Toisin kuin monet muut kirjailijat, Larsson samaistui voimakkaammin vastakkaista sukupuolta oleviin päähenkilöihinsä kuin samaa sukupuolta oleviin. Vaikka on olemassa joitakin ominaisuuksia, jotka Larsson jakaa Mikael Blomkvist -hahmon kanssa (journalisti, yhteiskuntaa tarkastelevan lehden päätoimittaja, ilman pitkäjänteistä kiinnostusta asioihin), hän on antanut Salanderille useita omia ominaisuuksiaan: paljontupakoi tupakoivapaljon, juo huonoa kahvia, ”raivoisan moralistinen”, ei luota viranomaisiin, ei halua puhua taustastaan ja taitava tutkija.{{lähde|19. huhtikuuta 2019}}

Kolmessa kirjassa esiintyy lyhyitä johdantotekstejä joissakin luvuissa lyhyitä johdantoja. Tekstit käsittelevät sotaisia naisia ja esimerkit ovat [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodasta]] tai [[amatsonit|amatsoneista]]. SenOn sijaanmerkille teksteissäpantavaa, eiettä oletekstit huomattavaaeivät kyllä pohjoismaisiasisällä esimerkkejä pohjoismaisista naisista.<ref name="miller">[http://www.salon.com/2010/05/16/girl_who_kicked_the_hornets_nest/ "The girl who conquered the world"], Salon.com, Laura Miller, [luettu 25.5.2015].</ref>