|
Senaatti vuokrasi maa-alueet ja rakennukset keväällä 2017 Suomen Saaristokuljetus Oy:lle ympärivuotisen matkailutoiminnan kehittämiseksi. Saari avattiin yleisölle lauantaina 10. kesäkuuta 2017.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://taajuusmedia.fi/2018/01/30/isosaari-on-oikeasti-iso-saari/|nimeke=Isosaari on oikeasti iso saari|tekijä=Hakala, Sami|julkaisu=Taajuusmedia|ajankohta=2018-01-30|julkaisija=|viitattu=2019-06-16}}</ref>
== Linnake ==
{{Pääartikkeli|[[Isosaaren linnake]]}}
[[Tiedosto:Isosaaren linnoitustöitä.jpg|pienoiskuva|Isosaaren linnoitustöitä vuonna 1941]]
[[Tiedosto:Isosaari casemates 02.jpg|pienoiskuva|Kasematti Isosaaressa vuonna 2019]]
Isosaaren linnake sai alkunsa huhtikuussa 1918, kun Suomen valtio otti haltuunsa [[Krepost Sveaborg|Helsingin maa- ja merilinnoituksen]] sekä kaiken siihen kuuluneen Venäjän valtion kiinteän omaisuuden. Toukokuussa perustettu joukko-osasto sai nimen ''Viaporin linnoitustykistö''. Isosaareen ensimmäinen 15 miehen vartiokunta komennettiin tehtävään 2. syyskuuta 1918. Sen toimi kuitenkin vain lyhyen aikaa, ja saaren vartiointi päätettiin aluksi hoitaa [[Kuivasaari|Kuivasaaresta]] käsin. Lopulta saari sai ensimmäiset omat miehensä 28. lokakuuta 1918 ja ensimmäiset omat alokkaansa keväällä 1919. Isosaaren ensimmäiset harjoitusammunnat ammuttiin heinäkuussa 1919 ja ensimmäinen siellä koulutettu [[Aliupseerikoulu|aliupseerikurssi]] aloitti vuonna 1925.<ref>Vuorinen, s. 29-30, 33, 39</ref>
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana linnake toimi tykistön tukikohtana, ja siellä oli sekä järeitä että raskaita [[Patteri (sotilasyksikkö)|pattereita]]. Suurimmillaan syksyllä 1939 saaren vahvuus oli yhteensä 800 miestä. Saaren edustalla ei talvi- tai jatkosodan aikana tapahtunut juurikaan vihollisten merisotatoimia, mutta Isosaaren ilmatorjunta sen sijaan joutui jatkuvasti puolustamaan Helsinkiä.<ref>Vuorinen, s. 45-49</ref>
Jatkosodan päätyttyä [[Liittoutuneiden valvontakomissio|Valvontakomissio]] määräsi purettavaksi kaikki [[Hankoniemi|Hankoniemen]] itäpuoliset yli 120-millimetriset tykit. Tämä vaikutti merkittävästi myös Isosaaressa: linnakkeen henkilöstöä jouduttiin vähentämään useiden tykkien purkamisen johdosta. [[Moskovan välirauha|Moskovan välirauhan]] mukaisten [[Porkkalan vuokra-alue|vuokra-alueiden]] aikana 1944–1956 Isosaareen kuitenkin keskittyi runsaasti koulutustoimintaa ja erityisesti patteriston koulutustoiminta jatkui 1960-luvulle saakka vahvana saarella, sillä venäläisten lähdettyä [[Mäkiluoto|Mäkiluodolta]] vuonna 1956 he olivat räjäyttäneet saaren tykkiasemat käyttökelvottomiksi.<ref>Vuorinen, s. 55-59</ref>
Linnake oli sotien jälkeen pääosin koulutuskäytössä, ja se kuului [[Suomenlinnan rannikkorykmentti|Suomenlinnan rannikkorykmenttiin]]. Sillä koulutettiin vuosittain noin 300 varusmiestä muun muassa [[Sotilaspoliisi|sotilaspoliiseiksi]] sekä [[Tuliasema|tuliasemamiehiksi]] ja -aliupseereiksi.<ref>Vuorinen, s.7</ref> Linnake vastasi itse valmiustehtävistään ja miehistön suhteellisen vähäisyyden johdosta myös varusmiehet saivat keskimääräistä vähemmän viikonloppuvapaita, eikä saaresta iltavapailla päässyt mantereelle. Valmiustehtäviin kuului saaren vartiointi, merivalvonnan tilannekohtainen vahvistaminen sekä valmius ampua yhdellä saaren neljästä [[130 TK|130 millimetrin tornikanuunoista]] varoitustulta. Tämän lisäksi linnakkeen miehistö vastasi myös [[Merisotakoulu|Merisotakoulun]] vartioinnista.{{lähde}}
Peruskoulutus linnakkeella loppui vuoden 2012 alusta, mutta erilaiset erityiskoulutukset ja -kurssit jatkuvat. Erityis- ja joukkokoulutuskaudella saarella koulutettiin eri aikoina mm. rannikkotykistön tuliasemamiehiä, rannikkojalkaväkimiehiä, merivalvojia, linnakeheitinmiehiä ja sotilaspoliiseja. Näiden lisäksi koulutettiin tuliasemalinjan aliupseereja ja myös yksittäisiä henkilöitä huoltotehtäviin, kuten kirjureiksi, esikuntaläheteiksi tai asesepiksi.{{Lähde}}
== Rakennuksia ==
| 