Versio 22. elokuuta 2020 kello 23.14 muokkaa 88.115.91.112 (keskustelu) Kumottu muokkaus 19112793, jonka teki Msaynevirta (keskustelu) Merkkaus: Kumoaminen ← Vanhempi muutos		Versio 22. elokuuta 2020 kello 23.15 muokkaa kumoa 88.115.91.112 (keskustelu) Kumottu muokkaus 19112779, jonka teki Msaynevirta (keskustelu) Merkkaukset: Kumoaminen seulottavat Uudempi muutos →
Rivi 12: Ensimmäiset merkinnät Isosaaren historiasta ovat jo 1600-luvulta, jolloin saaressa toimi pienimuotoinen kalastajayhteisö.<ref name=":0" /> Vuoden 1654 valtiopäivillä kuningasta on pyydetty rauhoittamaan saaren metsä hakkuilta, jotta sen ulkonäkö ei muuttuisi ja jotta sitä voitaisiin yhä käyttää kiintopisteenä merellä. Rakennuksia Isosaaressa on ollut viimeistään 1700-luvulta lähtien, ja ensimmäiset vakituiset asukkaansa se on saanut todennäköisesti 1800-luvulla.<ref name=":1">{{Kirjaviite\|Tekijä=Böök, Netta & al.\|Nimeke=Isosaari: Kulttuuriympäristöselvitys\|Vuosi=2016\|Sivu=13-\|Julkaisupaikka=Helsinki\|Julkaisija=Senaatti-kiinteistöt\|Isbn=978-952-7062-34-0\|www=https://www.hel.fi/hel2/ksv/liitteet/2017_kaava/3641_2_isosaari_kulttuuriymparistoselvitys.pdf}}</ref> Isosaaren linnoitustyöt osana [[Krepost Sveaborg\|Krepost Sveaborgia]] aloitettiin vuonna 1913. Vuosina 1913–1917 saarelle rakennettiin valtaosa sen nykyisistä teistä, suojarakennelmista sekä osa asuinrakennuksista.<ref name=":1" /> [[Suomen sisällissota\|Suomen sisällissodan]] ~~aikana~~jälkeen saarella toimi [[Isosaaren vankileiri~~\|Isosaaren punavankileiri~~]], jonne valkoiset sijoittivat erityisesti "poliittisesti erittäin vaarallisina" pidettyjä punaisia.<ref>{{Verkkoviite\|osoite=https://web.archive.org/web/20140225033119/http://www.jarmonieminen.fi/?page_id=93\|nimeke=Santahamina 1918\|tekijä=Nieminen, Jarmo\|julkaisu=Jarmo Nieminen\|ajankohta=10.9.2008\|julkaisija=\|viitattu=2019-06-16}}</ref> Leiri oli [[Suomenlinnan vankileiri\|Suomenlinnan vankileirin]] alaisuudessa, ja siellä kuoli yhteensä yli 300 vankia. Kuolleista suurin osa haudattiin [[Santahamina\|Santahaminaan]], mutta osa myös Isosaareen. Kuolleiden muistoksi saarelle pystytettiin muistomerkki vuonna 1955.<ref>{{Verkkoviite\|osoite=http://yle.fi/uutiset/3-9463243\|nimeke=Helsingin eteläisin asukas asuu yksin ulkomeren vanhassa sotilassaaressa – Isosaari saattaa aueta yleisölle jo kesällä\|tekijä=Marttinen, Vesa\|julkaisu=Yle Uutiset\|ajankohta=20.2.2017\|julkaisija=\|viitattu=2019-06-16}}</ref><ref>{{Verkkoviite\|osoite=http://www.tkm.fi/punamuisto2.cgi?sij_kunta=%27Helsinki%27\|nimeke=Punaisten Muistomerkit, Helsinki\|tekijä=\|julkaisu=Työväenmuseo Werstas\|ajankohta=2006\|julkaisija=\|viitattu=2019-06-16}}</ref> Sodan jälkeen saari vakiintui [[Varuskunta\|varuskunnaksi]] ja [[Linnake (sotilasyksikkö)\|linnakkeeksi]]. Saaren infrastruktuuri ja sen kehitys seurasi rannikkotykistön tarpeita. Isosaaren varuskunnassa oli rauhan aikana noin 300 varusmiestä, 50 vakituista työpaikkaa ja 70 vakituista asukasta.<ref name=":0" /> Rivi 19: Senaatti vuokrasi maa-alueet ja rakennukset keväällä 2017 Suomen Saaristokuljetus Oy:lle ympärivuotista matkailutoiminnan kehittämistä varten. Saari avattiin yleisölle lauantaina 10. kesäkuuta 2017. Saaresta odotetaan suosittua matkailukohdetta erityisesti kesäaikaan.<ref>{{Verkkoviite\|osoite=https://taajuusmedia.fi/2018/01/30/isosaari-on-oikeasti-iso-saari/\|nimeke=Isosaari on oikeasti iso saari\|tekijä=Hakala, Sami\|julkaisu=Taajuusmedia\|ajankohta=2018-01-30\|julkaisija=\|viitattu=2019-06-16}}</ref> ~~== Linnake ==~~ ~~[[Tiedosto:Isosaaren linnoitustöitä.jpg\|pienoiskuva\|Isosaaren linnoitustöitä vuonna 1941]]~~ ~~[[Tiedosto:Isosaari casemates 02.jpg\|pienoiskuva\|Kasematti Isosaaressa vuonna 2019]]~~ Isosaaren linnake sai alkunsa huhtikuussa 1918, kun Suomen valtio otti haltuunsa [[Krepost Sveaborg\|Helsingin maa- ja merilinnoituksen]] sekä kaiken Venäjän valtion kiinteän omaisuuden sillä. Toukokuussa perustettu joukko-osasto sai nimen ''Viaporin linnoitustykistö''. Ensimmäinen vartiokunta Isosaareen komennettiin 2. syyskuuta 1918, vahvuudeltaan 15 miestä. Vartiokunta toimi kuitenkin vain lyhyen aikaa, ja saaren vartiointi päätettiin aluksi hoitaa [[Kuivasaari\|Kuivasaaresta]] käsin. Lopulta saari sai ensimmäiset omat miehensä 28. lokakuuta 1918 ja ensimmäiset omat alokkaansa keväällä 1919. Ensimmäiset harjoitusammunnat saarelta ammuttiin heinäkuussa 1919 ja ensimmäinen [[Aliupseerikoulu\|aliupseerikurssi]] saarella aloitti vuonna 1925.<ref>Vuorinen, s. 29-30, 33, 39</ref> [[Toinen maailmansota\|Toisen maailmansodan]] aikana linnake toimi tykistön tukikohtana, ja siellä oli sekä järeitä että raskaita [[Patteri (sotilasyksikkö)\|pattereita]]. Korkeimmillaan syksyllä 1939 saaren vahvuus oli yhteensä 800 miestä. Saaren edustalla ei talvi- tai jatkosodan aikana tapahtunut juurikaan vihollisten merisotatoimia, mutta Isosaaren ilmatorjunta sen sijaan joutui jatkuvasti puolustamaan Helsinkiä.<ref>Vuorinen, s. 45-49</ref> Jatkosodan päätyttyä [[Liittoutuneiden valvontakomissio\|Valvontakomissio]] määräsi kaikkialta [[Hankoniemi\|Hankoniemen]] itäpuolelta purettavaksi kaikki yli 120 millimetrin tykit. Tämä vaikutti merkittävästi myös Isosaaressa: linnakkeen henkilöstöä jouduttiin vähentämään useiden tykkien purkamisen johdosta. [[Moskovan välirauha\|Moskovan välirauhan]] mukaisten [[Porkkalan vuokra-alue\|vuokra-alueiden]] aikana 1944-1956 Isosaareen kuitenkin keskittyi runsaasti koulutustoimintaa ja erityisesti patteriston koulutustoiminta jatkui 1960-luvulle saakka vahvana saarella, sillä venäläisten lähdettyä [[Mäkiluoto\|Mäkiluodolta]] vuonna 1956 he olivat räjäyttäneet saaren tykkiasemat käyttökelvottomiksi.<ref>Vuorinen, s. 55-59</ref> Linnake toimi sotien jälkeen pääosin koulutuskäytössä, ja se kuului [[Suomenlinnan rannikkorykmentti\|Suomenlinnan rannikkorykmenttiin]]. Linnakkeella koulutettiin vuosittain noin 300 varusmiestä muun muassa [[Sotilaspoliisi\|sotilaspoliiseiksi]] sekä [[Tuliasema\|tuliasemamiehiksi]] ja -aliupseereiksi.<ref>Vuorinen, s.7</ref> Linnake vastasi itse valmiustehtävistään ja miehistön suhteellisen vähäisyyden johdosta myös varusmiehet saivat keskimääräistä vähemmän viikonloppuvapaita, eikä saaresta iltavapailla päässyt mantereelle. Valmiustehtäviin kuului saaren vartiointi, merivalvonnan tilannekohtainen vahvistaminen sekä valmius ampua yhdellä saaren neljästä 130 millimetrin tornikanuunoista varoitustulta. Tämän lisäksi linnakkeen miehistö vastasi myös [[Merisotakoulu\|Merisotakoulun]] vartioinnista.{{lähde}} Vuoden 2012 alusta peruskoulutus linnakkeella loppui, mutta erilaiset erityiskoulutukset ja -kurssit jatkuvat. Erityis- ja joukkokoulutuskaudella saarella koulutettiin eri aikoina mm. rannikkotykistön tuliasemamiehiä, rannikkojalkaväkimiehiä, merivalvojia, linnakeheitinmiehiä ja sotilaspoliiseja. Näiden lisäksi koulutettiin tuliasemalinjan aliupseereja ja myös yksittäisiä henkilöitä huoltotehtäviin, kuten kirjureiksi, esikuntaläheteiksi tai asesepiksi.{{Lähde\|\|\|vuosi=}} == Rakennuksia == Rivi 50 ⟶ 38: Isosaaressa sijaitsee [[englanti]]laisen [[Korpraali\|ylimatruusi]] George Quinnellin hauta. Quinnell osallistui vuonna 1855 [[Oolannin sota#Sotatoimet Suomenlahdella\|Oolannin sodan]] sotatoimiin [[höyryfregatti]] ''[[HMS Amphion (1846)\|HMS Amphionin]]'' ylimatruusina johtaen sen tykkitulta. ''Amphion'' pyrki luotaamaan väylää kohti Viipurinväylää. Louesaaren vesillä alus joutui sekä [[Santahamina]]sta että [[Laajasalo]]n [[Matosaari\|Matosaaresta]] tulleen tulituksen kohteeksi. Sitä kohti ampuivat lisäksi viisi suomalaista [[tykkivene]]ttä. Eräs Santahaminasta tullut tykinammus osui George Quinnelliä päähän. Tykinkuula ja pää jatkoivat matkaansa kohti merenpohjaa, ja ruumis tunnistettiin ylimatruusin arvomerkeistä. Tämä oli yksi englantilaisten harvoista tappioista heidän operaatiossaan Helsingin vesillä. Ruumis haudattiin Isosaareen, sillä vainajia ei tuohon aikaan voitu kuljettaa ilman vakavia hygieniaongelmia. Quinnell oli kuollessaan 35-vuotias.<ref name=":2" /> Haudalle asetettiin puinen risti, jossa luki: “Sacred to the memory of George Quinnell. I. H. S.” 1800-luvun lopulla eräs suomalaisen kauppiaan englantilainen vaimo pystytti haudalle pysyvämmän muistomerkin, johon tuo teksti kopioitiin. [[Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat\|Britannian kuninkaallinen laivasto]] ja [[Britannia]]n Suomen suurlähettiläspari ovat käyneet laskemassa haudalle seppeleen taistelun 100- ja 150-vuotispäivinä.<ref name=":2" /> Heinäkuussa 2019 Helsingissä vierailleen ''[[HMS Albion (L14)\|HMS Albionin]]'' päällystö laski kukkatervehdyksen haudalle yhdessä [[Rannikkoprikaati\|Rannikkoprikaatin]] edustajien kanssa.<ref>{{Verkkoviite\|osoite=https://www.royalnavy.mod.uk/news-and-latest-activity/news/2019/july/15/190715-albion-honours-forgotten-sailor\|nimeke=HMS Albion honours 'forgotten sailor' in Finland\|julkaisu=Royal Navy\|ajankohta=15.7.2019\|julkaisija=\|viitattu=2020-02-15\|ietf-kielikoodi=en}}</ref> Perimätieto kertoo, että Quinnellin leski kummittelisi haudalla, josta on nykyisin tullut turistinähtävyys.<ref name=":2">{{Lehtiviite\|Tekijä=Rimaila, Elisa\|Otsikko=Englantilaisen ylimatruusin viimeinen sija\|Julkaisu=Helsingin Sanomat\|Ajankohta=26.5.2018\|Sivut=A 28–29\|Julkaisupaikka=Helsinki\|www=https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005695521.html\|www-teksti=Artikkelin maksullinen verkkoversio\|Viitattu=17.9.2019}}</ref> ==Lähteet==

Ero sivun ”Isosaari” versioiden välillä