Ero sivun ”Suomussalmi” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
uusi sijaintikartta
Pähkinäsaaren rauhan solmi Ruotsin kanssa Novgorod, ei Venäjä.
Rivi 35:
Suomussalmi oli idän ja lännen välisten vesiteiden solmukohta. Tärkeä vesitie suuntautui Pohjanlahdelta Oulujokea pitkin Oulujärveen, Oulujärvestä Emäjokea pitkin Kiantajärven latvavesille ja edelleen joki Vuokin ja Sarvitaipaleen tai Sotkamon–Kuhmon reittiä itään. Kainuusta pääsee myös Kuusamon kautta Jäämereen laskeville vesille. Suomussalmelta on tavattu varsin paljon viikinki- ja ristiretkiajan löytöjä. Suomussalmelta on tehty myös Pohjois-Suomen ainoat varmat hautalöydöt. Juntusrannan asuin- ja hautapaikalta on löydetty muun muassa riipuksia ja sulaneita lasimassahelmiä. Perangan Kivisaaren polttohaudassa oli muun muassa kaksi kirvestä ja kolme hevosenkenkäsolkea.<ref name="Finlandia8">{{kirjaviite | Tekijä=Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta |Nimeke=Finlandia, Otavan iso maammekirja 8|Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija=Otava|Vuosi= 1986| Isbn = 951-1-09142-5}}</ref>
 
Vuonna 1323 solmitussa [[Pähkinäsaaren rauha]]ssa [[Ruotsi]]n ja [[VenäjäNovgorodin tasavalta|Novgorodin]]n rajariidat päättyivät joksikin aikaa. [[Oulujärvi]] ympäristöineen jäi [[Venäjä]]nNovgorodin puolelle. Kainuun vesireittejä käyttivät varsinkin [[karjalaiset]] kulkureitteinä aina [[Oulu]]un ja [[Tornio]]on saakka. 1500-luvulla [[Ruotsi-Suomi|Ruotsi-Suomen]] silloinen kuningas [[Kustaa Vaasa]] tuki savolaisten siirtymistä valtakunnan rajan yli Oulujärven ympäristöön.<ref>Oiva Turpeinen: Katsaus Suomussalmen menneisyyteen. Teoksessa ''Suomussalmi'', toim. Hannes Kemppainen, Otava, 1968.</ref>
 
Suomussalmella ei 1500-luvulla ollut vakituista asutusta. Ruotsin ja Venäjän[[Venäjä]]n välinen 25 vuotta kestänyt sota [[pitkä viha]] (1570–1595) tuhosi Kainuun sen aikaisen asutuksen lähes kokonaan. Paikasta toiseen siirtyviä talonpoikia eli [[kaskiviljely]]llä Oulujärven ympäristössä, mutta nykyisen Suomussalmen suunnalla asuttaminen sai vauhtia vasta, kun [[Ruotsi]]n kuningas [[Kaarle IX]] lupasi vuonna 1598 kaikille Oulujärven ympäristöön siirtyville uudisasukkaille kuusi vuotta verovapautta. Myös rajalinja oli muuttunut [[Täyssinän rauha]]ssa 1595 siten, että Suomussalmi jäi Ruotsi-Suomen puolelle. Vuonna 1604 Suomussalmella oli neljä [[verotila|verotaloa]], joiden savut symboloivat Suomussalmen vaakunassa pitäjän asutuksen alkua.<ref name="Finlandia8" /> Asutus alkoi lisääntyä nopeasti. Vuonna 1676 oli Vuokissa jo 20 taloa, ja Kiannalle taloja oli kirjattu 29 (Kiannalla käsitettiin laajalti järven ympäristö).
 
1600-luvulla koko Kainuu oli yhtä pitäjää. Myös maallinen valta oli tuohon aikaa kirkon hallussa, ja ajan myötä näin laajan alueen valvominen kävi mahdottomaksi yhdelle kirkkoherralle. Vuonna 1647 [[Oulujärvi|Oulujärven]] erämaapitäjä päätettiin jakaa kahteen osaan, Sotkamoon ja [[Paltamo]]on. Lisäksi [[Pietari Brahe]] perusti [[Kajaani]]n kaupungin vuonna 1651 huolehtimaan maakunnan sivistyksellisistä, taloudellisista ja hallinnollisista tarpeista. Nykyisen Suomussalmen alueet kuuluivat Paltamon seurakuntaan aina vuoteen 1786, jolloin Suomussalmesta tuli [[Hyrynsalmi|Hyrynsalmen]] kappeliseurakunta.