Ero sivun ”Olavi Paavolainen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 147:
Vuonna 1960 Paavolainen sai [[Eino Leinon palkinto|Eino Leinon palkinnon]] ja [[Otava (kirjankustantamo)|Otava]] ryhtyi julkaisemaan Paavolaisen valittuja teoksia. Tuohon aikaan hän sai myös viestin korkealta taholta: ”Pane tuulta puseroon ja lopeta kirjallinen hiljaisuutesi. Veljellisin terveisin [[Urho Kekkonen]].” Vuonna 1962 Paavolainen sai [[Pro Finlandia]] -mitalin.<ref>Paavolainen, Jaakko 1991, s. 266–267.</ref> Saamistaan palkinnoista ja huomiosta Paavolainen totesi ”Kaikki tuli kovin myöhään, liian myöhään.”<ref>Rajala 2014, s. 581.</ref>
 
Paavolaisen alkoholisoituminen oli pahentunut 1950-luvun loppupuolella. Hän hoiti edelleen työtehtäviään Yleisradiossa, mutta entinen into ja tarmo olivat kadonneet. Hän jäi usein pois työpaikaltaan eikä ollut mukana kokouksissa, joissa päätettiin radioteatteria koskevista linjauksista. Moni hänen työtovereistaan suojelisuojelivat häntä ja tekitekivät hänen töitään, mutta Paavolainen syytti heitä ”kamreerityypeiksi”. Lopulta esimiesten oli pakko pohtia hänen erottamistaan.<ref>Rajala 2014, s. 579–580.</ref> Hänelle tarjottiin apurahaa, jotta hän voisi matkustaa ulkomaille katsomaan miten radioteatteri oli muualla hoidettu. Apuraha jäi käyttämättä, sillä masentunut Paavolainen totesi, että: ”Ei huvita matkustella enää mihinkään”.<ref>Rajala 2014, s. 563.</ref>
 
Vuonna 1963 Paavolainen ja Hertta Kuusinen muuttivat yhteiseen kotiin [[Albertinkatu|Albertinkadulle]]. 60-vuotispäivänsä Paavolainen vietti ilman juhlallisuuksia. Paavolainen kuoli vähitellen pahentuneen alkoholismin aiheuttamaan [[Kirroosi|maksakirroosiin]] Helsingissä [[Kivelän sairaala]]ssa 19. heinäkuuta 1964. Paavolainen siunattiin ja haudattiin lähiomaisten läsnä ollessa [[Hietaniemen hautausmaa|Hietaniemen uurnalehtoon]] (kortteli 9, rivi 22).<ref>Paavolainen, Jaakko 1991, s. 266–278.</ref>
 
Paavolaisesta on julkaistu useita elämäkertoja. [[Matti Kurjensaari|Matti Kurjensaaren]], [[Jaakko Paavolainen|Jaakko Paavolaisen]] ja [[Panu Rajala]]n elämäkerrat keskittyvät Paavolaiseen henkilönä, kun taas [[Hannu Kalevi Riikonen|H. K. Riikonen]] on käsitellyt Paavolaisen elämää ennen kaikkea hänen teostensa kautta.<ref name=Rajala>Alkusanat ”Monikasvoinen Olavi Paavolainen”. Teoksessa Rajala 2014, s. 9–11.</ref><ref>Korhonen, Kuisma: [http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Olavi+Paavolainen+oli+narsisti+ja+takink%C3%A4%C3%A4nt%C3%A4j%C3%A4/a1410841151850?sivu=2 Olavi Paavolainen oli narsisti ja takinkääntäjä.] ''Helsingin Sanomat'' 17.9.2014. Viitattu 25.9.2014.<br>Korhonen, Kuisma: [http://www.hs.fi/kulttuuri/Paavolainen+on+tutkittu+tapaus/a1410841082840 Paavolainen on tutkittu tapaus.] ''Helsingin Sanomat'' 17.9.2014. Viitattu 25.9.2014.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3573 | Nimeke=Ilmiöitä, ihmisiä, tekstejä monessa kontekstissa | Tekijä=Pilke, Helena | Julkaisu=Agricolan kirja-arvostelut | Ajankohta=22.10.2014 | Viitattu=16.4.2015 }}</ref>.
 
== Teokset ==