Ero sivun ”Videovuokraamo” versioiden välillä

'''Videovuokraamo''' on yleisölle avoin toimipiste, josta voi [[vuokra]]ta elokuvien videotallenteita kotikatselua varten.<ref>[http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/ Kielitoimiston sanakirja], hakusana videovuokraamo.</ref> Videovuokraamoja alkoi syntyä 1970-luvun lopulta alkaen, kun elokuvia alettiin teatterilevityksen ja televisioesitysten ohella julkaista [[Videonauha|videokaseteilla]]. 1980-luvulla videotallenteiden standardiksi vakiintui [[VHS]]-kasetti, jonka vuosituhannen vaihteessa syrjäytti [[DVD]]-levy ja sen kehittyneempi muoto [[Blu-ray]]-levy. Elokuvien julkaisemisesta videolla tuli maailmassa 1980-luvun puolenvälin jälkeen teatterilevitystä suurempi bisnes, ja monia elokuvia alettiin julkaista suoraan videolle esittämättä niitä lainkaan teattereissa.<ref name=ema2015/>

 

Ensimmäinen elokuvia kotikäyttöön vuokraava yritys oli Eckhard Baumin Saksan [[Kassel]]issa vuonna 1975 perustama palvelu, jossa hän vuokrasi keräämiään teatterielokuvien [[Super 8]] -filmille tehtyjä kopioita kotona kaitafilmiprojektoreilla katseltaviksi. Baumin videovuokraamo oli nykyaikaisessa muodossaan toiminnassa vielä 2010-luvun puolivälissä.<ref>Schmid, Dorina: [http://www.literaturbuero-nordhessen.de/meine-videothek-ist-ein-kulturerbe-gesprach-mit-dem-erfinder-der-ersten-videothek-der-welt-eckhard-baum-ws-201314/ „Meine Videothek ist ein Kulturerbe“ – Gespräch mit dem Erfinder der ersten Videothek der Welt: Eckhard Baum (WS 2013/14)], Literaturhaus Nordhessen 14.2.2014. Viitattu 25.11.2016.</ref> Sonyn [[Betamax]]-videokasettien tultua markkinoille ensimmäinen kuvanauhatallenteita vuokrannut yritys perustettiin vuonna 1977 [[Los Angeles]]in Wilshire Boulevardille. Yrittäjä George Atkinsonin ”videoklubissa” oli 50 dollarin vuosimaksu, ja jäsenet voivat vuokrata elokuvia 10 dollarin päivähintaan. Pohjois-Amerikan ja koko maailman suurimmaksi videovuokraamoketjuksi kasvoi [[Dallas]]issa vuonna 1985 perustettu Blockbuster, jolla oli vuonna 1992 jo 2&nbsp;800 ja 2000-luvun alussa yli 10&nbsp;000 vuokraamoa lähinnä englanninkielisissä maissa. Pian Netflix ja muut online-elokuvavuokrauspalvelut alkoivat syödä vuokraamomarkkinoita, ja Blockbuster teki konkurssin vuonna 2010.<ref>Khanna, Derek: [https://techcrunch.com/2013/12/27/how-the-content-industry-almost-killed-blockbuster-and-netflix/ A Look Back At How The Content Industry Almost Killed Blockbuster And Netflix (And The VCR)], TechCrunch 27.12.2013. Viitattu 25.11.2016.</ref> Vuonna 2019 oli toiminnassa vielä yksi Blockbuster-niminen liike [[Oregon]]in osavaltion [[Bend (Oregon)|Bendissä]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://edition.cnn.com/2019/03/06/business/last-blockbuster-on-the-planet-trnd/index.html | Nimeke =There's now only one Blockbuster left on the planet | Tekijä = Michelle Lou & Saeed Ahmed| Julkaisu =CNN | Ajankohta =7.3.2019 | Viitattu = 7.3.2019| Kieli = {{en}} }}</ref>.

 

 

Elokuvien videotallenteiden eräs lieveilmiö ovat ”piraattivideot” eli [[Tekijänoikeuden loukkaus|laittomat kopiot]], joista ei maksettu tekijänoikeus- tai kopiointimaksuja elokuvien tuottajille. Erityisen pahaksi piraattivideomarkkinat ryöstäytyivät 1990-luvun alussa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] viimeisinä aikoina. Maan lainsäädännössä ei ollut säädöstä laittomista kopioista, ja niinpä laittomia kopioita länsimaisista elokuvista näytettiin ”videosalongeissa” eli pienissä [[ad hoc]] -elokuvateattereissa maksua vastaan. Myös televisiokanavat näyttivät laittomia kopioita: muun muassa [[Renny Harlin]]in ''[[Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli|Die Hard 2]]'' esitettiin laittomana kopiona Neuvostoliiton valtakunnallisella televisiokanavalla.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Elävän kuvan vuosikirja 1992| Vuosi = 1992 | Luku=Maailman suurimmat piraattimarkkinat|Sivu = 75 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö }}</ref>