Wikipedia

Ero sivun ”Louis Renault (teollisuusmies)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
tiivistyystä
Merkkaukset:  seulottavat   virheellinen wikikoodi  Visuaalinen muokkaus
Rivi 115:
Vuonna 1944, Renault'n kuolema jälkeen ja hänen yhtiöidensä kansallistamisen jälkeen julkaistiin Renaultin testamentti joka paljasti , että hän oli jättänyt yrityksensä omaisuuden 40 000 työntekijälleen.<ref name="will">{{cite news|title=Foreign News: The Cares of Ownership|publisher=Time Magazine|date=18 December 1944|url=http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,778266,00.html}}</ref>
 
Renault yhtiön kansallistamisen aikana Louis Renaultin vaimo Christiane ja hänen poikansa Jean-Louis omistivat 95% yhtiön osakkeita ja eivät olleet saaneet mitään korvausta tilalle,<ref name="ogre" /> kun taas muut osakkeenomistajat saivat korvaukset kansallistamisesta.<ref name="ogre" /> Vuoteen 1956 mennessä Renault oli Ranskan suurin kansallistettu yritys, joka työllistäi 51 000 ranskalaista, mikä teki 200 000 autoa ja 11 miljoonan dollarin voiton yhdessö vuodessa."<ref name="ogre" /> ▼
 
 
▲Renault yhtiön kansallistamisen aikana Louis Renaultin vaimo Christiane ja hänen poikansa Jean-Louis omistivat 95% yhtiön osakkeita ja eivät olleet saaneet mitään korvausta tilalle,<ref name="ogre" /> kun taas muut osakkeenomistajat saivat korvaukset kansallistamisesta.<ref name="ogre" /> Vuoteen 1956 mennessä Renault oli Ranskan suurin kansallistettu yritys, joka työllistäi 51 000 ranskalaista, mikä teki 200 000 autoa ja 11 miljoonan dollarin voiton yhdessö vuodessa."<ref name="ogre" />
 
Yhtiön sodan aikaisnen johtaja sai tuomion vuonna 1949, jossa todettiin, että hän ja yhtiö eivät olleet tehneet yhteistyötä Natisi-Saksan kanssa.
Rivi 126 ⟶ 124:
 
Vuonna 2005 Daily Telegraph kirjoitti, että Renault oli "kokenut velvollisuutensa säilyttää Ranskassa teollistatuotantoa. Armeijan ja Daimler-Benzin virkamiehet saapuivat Billancourtin tehtaan portteille arvioidakseen sen siirtämisestä Saksaan yhdessä tehtaan työvoimansa kanssa. Renualt onnistui torjua heidän tarjouksen sopimalla että tehdäs tekisi ajoneuvoja Wehrmachtille."<ref name="shame" />Anthony Rhodesin Louis Renaultista kirjoitettu elämäkerta, paljastaa ettö Renault sanoi kerran saksalaisista: "On parempi antaa heille voita, tai he ottavat lehmät."<ref name="cows">{{cite web|title=Biography: Louis Renault|publisher=Answers.com|url=http://www.answers.com/topic/louis-renault}}</ref> Vuoden 2005 Daily Telegraphin raportissa todettiin, että Renault yritti pelastaa hänen yrityksensä siirtymisestä ja sen fuusiosta Daimler-Benzin kanssa<ref name="shame" /> "Muuten hänen Renault-tehtaat ja työntekijät olisi siiretty Saksaan."
 
Subsequent studies showed that while Renault had collaborated, "he also hived off [[Strategic material|strategic materials]] and sabotaged trucks. Dipsticks were marked low, for example, and engines dried and seized in action, an outcome much in evidence on the Russian Front."<ref name="shame" /> Suggestions that Renault management had slowed production for German occupiers was countered with the argument that workers rather than management had organized the production slow-downs.<ref name="Berliet Renault">{{cite book|title=Language, politics, and society, p. 46-47|publisher=|year=1974|quote=The activities of Louis Renault led to the spectacular expropriation of his company by the State; what is less well known is that he died in prison awaiting trial, and therefore was never convicted. The car manufacturer Marius Berliet suffered the same fate of expropriation. At his trial in September 1945, Berliet claimed in his defence that his company had produced fewer cars for the German occupiers than any other car producer: 2,239 cars for the Germans vs. 6,548 for French customers. This compared to Renault which had delivered 32,887 vehicles to the Germans and only 1697 to French clients, a pattern followed by Citroen (32,248 produced for Germans and only 2,052 for French clients) (Aron, 1974). Managers at Renault claimed, for their part, that they had deliberately slowed down production, producing 7,677 fewer vehicles than the target of 41,909 vehicles imposed by the German occupiers. The argument, however, cut no ice with the ''Confederation Generale du Travail'' (CVT), who maintained that the go-slow had been organized by the workers, not the management. Louis Renault may have been punished more for his attitudes than his actions, which were mirrored by those of many other employers. Robert Aron reports that when a Gaullist came seeking his support for the Free French, Renault is alleged to have replied "De Gaulle connaît pas!" (Aron, 1974, 234).|url=https://books.google.com/books?id=TlN0QLK4LhUC&pg=PA47&dq=louis+renault#v=onepage&q=louis%20renault&f=false}}</ref> A 2005 article in ''Daily Telegraph'' said it could legally be argued that the Renault company, the "jewel in the country’s industrial crown"<ref name="shame" /> was procured by theft, and that "admission that Louis Renault and his company had received rough justice would raise the question of compensation – huge compensation."<ref name="shame" />
 
Vuonna 2011 Patrick Fridenson, joka on Pariisin École des Hautes Études en Sciences -liiketalouden professori ja Renault'n kirjan kirjoittaja, sanoi: "On erittäin vaikea sanoa, missä määrin Louis Renaultia tulisi pitää yhteistyökumppanuudesta kiinni, hän ottaisi riskin jos hän vastustaisi saksalaisia, se olisi hänelle täydellinen hävitys.”<ref name="nyt2011">{{cite book|title=To Restore Reputation of a Renault Founder, Family Goes to Court|publisher=The New York Times, David Jolly and Matthew Saltmarsh, 19 May 2011|quote=Nearly 70 years after the pioneering automaker Louis Renault died in a French prison, accused of collaborating with the Nazis, his grandchildren are seeking to restore his reputation — and gain compensation for what they say was the illegal confiscation of his car company by the state.|url=https://www.nytimes.com/2011/05/20/business/global/20renault.html}}</ref> Ranskalaisia ja saksalaisia lähteitä tutkinut tutkija Monika Ostler Riess ei löytänyt todisteita siitä, että Renault olisi tehnyt yhteistyötä enempää kuin hänen ikäisensä ranskalainen. ”Hän yritti vain pelastaa sen, mitä hänellä oli, mitä hän oli rakentanut. Vaihtoehto yhteistyölle oli se että saksalaiset ottavat yrityksensä haltuunsa"<ref name="nyt2011" />
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Renault_(teollisuusmies)”