Timo Töyrylä

suomalainen runoilija

Timo Sakari Töyrylä (11. elokuuta 1921 Asikkala1. tammikuuta 1987) oli suomalainen opettaja, toimittaja ja runoilija.

Henkilöhistoria

muokkaa

Töyrylän vanhemmat olivat opettaja Eemeli Töyrylä ja Vaava Rebekka Vesanen ja puoliso vuodesta 1945 Sirkka-Liisa Vuorinen. Hän kävi seitsemän luokkaa oppikoulua.[1] Töyrylä toimi kansakoulunopettajana Kemijärvellä, Lohtajalla, Lestijärvellä ja Viitasaarella 1948−1958 sekä Päijät-Häme-lehden päätoimittajana 1960−1975 ja lehden erikoistoimittajana vuodesta 1975. Hän sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen toukokuusta 1987 alkaen[2].

Kirjallinen tuotanto

muokkaa

Töyrylä julkaisi ensimmäiset sodasta aiheensa saaneet runokokoelmansa jo 1940-luvulla.

Teokset

muokkaa
  • Kenttäharmaa nuoruus, runoja. WSOY 1943
  • Nyt olen luonasi, runoja. WSOY 1945
  • Laula, mustalaispoika, runoja. WSOY 1947
  • Kahlaajalinnut, runoja. WSOY 1958
  • Kun on kuin on, runoja. Petrarca 1969
  • Parasta mitä nyt tiedän, runoja. Petrarca 1970
  • Vuorten vanhuksen veisuja, runoja. 1971
  • Valitut runot 1940-luvulta. 1971
  • Alakulosta latvapaloon, runoja. Tekijä 1972
  • Vaikka taivaan rantaan, runoja. 1983
  • Hymyilet viistoon, runoja. 1984
  • Elämäkertaa. 1985
  • Pulpahdan sinua kohti / Timo Töyrylä, Keskitalven valoa / Annikka Järvinen. 1986

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Timo Töyrylä, s. 593-598. Porvoo: WSOY, 1947.
  2. Ylimääräiset eläkkeet 88 taiteilijalle. Helsingin Sanomat, 4.11.1986, s. 20. Näköislehti (maksullinen).

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Ruohonen, Pentti: Vuorten vanhus (Timo Töyrylän elämäkerta), Lehtisepät 1985.