Tiibetin valtakunta
Tiibetin valtakunta (tiibetiksi བོད་ཆེན་པོ) hallitsi 600- ja 800-luvuilla Keski-, Itä- ja Etelä-Aasiassa. Valtakunnan imperiumin perusti Songtsän Gampo vuonna 618. Gampo oli valtakunnan ensimmäinen hallitsija.[1] Valtakunta romahti 840-luvun sisällissodan tapahtumien myötä vuonna 842. Valtakunnan viimeinen hallitsija oli Langdarma vuosina 838–842.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/18/Tibetan_empire_greatest_extent_780s-790s_CE.png/250px-Tibetan_empire_greatest_extent_780s-790s_CE.png)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/28/Tibetan_snow_leopard.svg/250px-Tibetan_snow_leopard.svg.png)
Tiibetin valtakunnan pohjoispuolella oli vaikutuspiiri gökturkkilaisilla kansoilla, jotka perustivat Turkkilaisen kaanikunnan, joka oli vallassa samoihin aikoihin Tiibetin valtakunnan kanssa.[2]
Hallitsijat
muokkaa- 618–650 Songtsän Gampo
- 756–797 Trisong Detsen
- 815–838 Ralpacan
- 838–842 Langdarma
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Beckwith, Christopher I., 1945-: The Tibetan empire in central Asia : a history of the struggle for great power among Tibetans, Turks, Arabs, and Chinese during the early Middle Ages. Princeton, N.J.: Princeton University Press, 1993. ISBN 9780691024691. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.11.2018).
- ↑ historia Globalis. Suomen YK-Liitto. Arkistoitu 5.6.2023. Viitattu 5.6.2023.