Three Dialogues Between Hylas and Philonous

Three Dialogues Between Hylas and Philonous on irlantilaisen empiristifilosofi George Berkeleyn vuonna 1713 kirjoittama filosofinen tutkielma. Sitä pidetään hänen toisena pääteoksenaan teoksen Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge ohella. Teos koostuu nimensä mukaisesti kolmesta dialogista.

Dialogien tärkeimmät käsitteet ovat havainnon suhteellisuus, käsitettävyyden argumentti ja Berkeleyn fenomenalismi. Havainnon suhteellisuus tarkoittaa, että eri oliot voivat vaikuttaa siltä, että niillä on eri ominaisuudet (kuten muoto), vaikka tämä riippuu todellisuudessa vain havaitsijan näkökulmasta. Koska olioiden objektiiviset tunnuspiirteet eivät voi muuttua ilman perustavanlaatuista muutosta oliossa itsessään, tällöin muoto ei voi olla objektiivinen tunnuspiirre.

Dialogien päähenkilöt ovat Hylas ja Philonous. Hylas on johdettu kreikan kielen sanasta hyle, joka tarkoittaa materiaa, jonka puolesta Hylas argumentoi dialogeissa. Hylas oli myös kreikkalaisen mytologian henkilöitä, yksi argonauteista. Dialogissa hänen on ymmärretty edustaneen John Lockea, Berkeleyn aikalaista joka oli tämän filosofinen päävastustaja.

Philonous voidaan kääntää joko ”mielen rakastaja”, ”järjen rakastaja” tai ”tiedon rakastaja”. Dialogissa hän edustaa Berkeleyn omia näkökantoja.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.