Kolmas mies
Kolmas mies (The Third Man) on Carol Reedin ohjaama film noir -elokuva vuodelta 1949. Elokuva perustuu kirjailija Graham Greenen tekstiin, joka myöhemmin julkaistiin romaanina. Elokuva sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Wieniin, ja sen päähenkilö on kioskikirjailija Holly Martins (Joseph Cotten), joka etsii ystäväänsä Harry Limeä (Orson Welles).[2]
| Kolmas mies | |
|---|---|
| The Third Man | |
.jpg) |
|
| Ohjaaja | Carol Reed |
| Käsikirjoittaja | Graham Greene |
| Tuottaja | Carol Reed |
| Säveltäjä | Anton Karas |
| Kuvaaja | Robert Krasker |
| Leikkaaja | Oswald Hafenrichter |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Britannia |
| Tuotantoyhtiö | London Films[1] |
| Levittäjä |
The Criterion Collection Netflix |
| Ensi-ilta | 1949 |
| Kesto | 104 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
British Film Institute nosti Kolmannen miehen ykkössijalle vuonna 1999 kokoamallaan listalla 1900-luvun sadasta parhaasta brittielokuvasta.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat Kolmannen miehen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]
Juoni muokkaa
Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen, osin raunioituneeseen Wieniin, jonka miehitysvyöhykkeitä valvovat englantilaiset, ranskalaiset, yhdysvaltalaiset ja neuvostoliittolaiset. Yhdysvaltalainen villin lännen kirjailija Holly Martins (Joseph Cotten) saapuu kaupunkiin lapsuudenystävänsä Harry Limen kutsumana. Lime on kuitenkin kuollut auto-onnettomuudessa, ja Martins ehtii vain hänen hautajaisiinsa. Englantilainen poliisiupseeri Calloway (Trevor Howard) kertoo, että Limeä epäiltiin rikollisista puuhista. Martins ei usko ja päättää puhdistaa ystävänsä maineen.
Martins tutustuu Limen rakastettuun näyttelijä Anna Schmidtiin (Alida Valli) ja tämän ystäviin. Onnettomuus alkaa näyttää hämäräperäiseltä: Lime jäi auton alle kotiovellaan ja todistajina olivat ”sattumalta” hänen kaksi läheisintä ystäväänsä. Limen talonmies (Paul Hörbiger) kuitenkin kertoo, että paikalla oli myös kolmas mies, josta kukaan muu ei ole puhunut mitään. Talonmies murhataan ennen kuin hän ehtii kertoa asiasta enempää, ja Martins joutuu epäillyksi. Calloway yrittää saada Martinsin pois Wienistä kertomalla tälle yksityiskohtaisesti Limen rikoksista: hän on varastanut penisilliiniä ja myynyt sitä laimennettuna sairaaloille, minkä seurauksena lukuisia potilaita on kuollut. Todisteet ovat kiistattomat, ja masentunut Martins alkaa suunnitella kotimatkaa.
Tullessaan yöllä Annan asunnosta Martins törmää yhtäkkiä elävään Harry Limeen (Orson Welles), joka karkaa häneltä ja livahtaa viemäriin. Martins kertoo poliisille, Limen hauta avataan ja sieltä löydetään kuolleena sairaala-apulainen joka avusti häntä rikoksissaan. Lime on siis itse ”kolmas mies” ja on lavastanut kuolemansa paetakseen poliisia. Martins ja Lime tapaavat salaa huvipuiston maailmanpyörässä, mutta kovapintainen Lime ei kadu rikoksiaan. Martins suostuu järjestämään Limelle ansan jos neuvostoliittolaisten ahdistelema Anna päästetään loikkaamaan länteen. Lime tulee tapaamaan Martinsia poliisien vartioimaan kahvilaan, mutta Anna ryntää varoittamaan Limea ja alkaa takaa-ajo Wienin viemäreissä. Lopulta Martins joutuu itse ampumaan ystävänsä ja elokuva päättyy Harry Limen hautajaisten jälkeen kohtaukseen jossa Anna kävelee hautausmaalla Hollyn ohi hyvästelemättä häntä.
Tyyli muokkaa
Robert Kraskerin mustavalkokuvaus, voimakas valaistus, vinot kamerakulmat, loistava teemamusiikki ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset muodostavat yhdessä ainutlaatuisen kuvan sodanjälkeisestä Wienistä. Näiden kaikkien ansiosta tarinalla on jännite, ja tämä on Reedin arvostetuimpiin kuuluva työ. Anton Karas sävelsi ja soitti elokuvan tunnusmelodian sitralla. Vuonna 1950 julkaistu äänilevy The Third Man Theme oli myyntimenestys ja ensimmäisiä soundtrack-menestyksiä.
Vaikka Orson Wellesin esittämä Harry Lime on valkokankaalla vain viitisentoista minuuttia, roolia pidetään yhtenä elokuvahistorian vaikuttavimmista sivuosista. Elokuvan maineikkaimmassa kohtauksessa Martins ja Lime ajavat Wienin suuressa maailmanpyörässä Riesenradissa, jossa Lime pitää Holly Martinsille kuuluisan ”käkikellopuheensa”. Tämä puhe on elokuvan ainoa kohta, joka ei ole lähtöisin käsikirjoittaja Graham Greenen kynästä, vaan Orson Welles kehitti sen itse ja sai sen mukaan Greenen vastustuksesta huolimatta:
»Italiassa oli Borgioiden aikaan kolmekymmentä vuotta sotaa, terroria, murhia ja verenvuodatusta, mutta siellä syntyivät Michelangelo, Leonardo da Vinci ja renessanssi. Sveitsissä on ollut viisisataa vuotta veljellistä rakkautta, demokratiaa ja rauhaa, ja mitä he ovat keksineet? Käkikellon.»
Näyttelijät muokkaa
| Joseph Cotten | … | Holly Martins |
| Alida Valli (nimellä Valli) | … | Anna Schmidt |
| Orson Welles | … | Harry Lime |
| Trevor Howard | … | majuri Calloway |
| Bernard Lee | … | kersantti Paine |
| Ernst Deutsch | … | paroni Kurtz |
| Erich Ponto | … | tohtori Winkel |
| Siegfried Breuer | … | Popescu |
| Paul Hörbiger | … | talonmies |
| Hedwig Bleibtreu | … | Annan vuokraemäntä |
| Carol Reed | … | kertojanääni alkukohtauksessa |
Sovitukset muokkaa
- Aiheen pohjalta Yhdysvalloissa luotiin 1951 suosittu radiosarja The Lives of Harry Lime, jonka tapahtumat sijoittuvat Wieniin ennen Kolmannen miehen tapahtumia. Pääroolia esitti edelleen Orson Welles.
- Welles ohjasi radiosarjan eräiden jaksojen pohjalta vuonna 1955 elokuvan Salainen raportti.
- 1959 radiosarjasta tehtiin 77-osainen tv-sarja The Third Man, jota 1960-luvulla näytettiin Suomessakin. Sarjan nimiosan esittäjän Michael Rennien tunnetuin rooli oli tieteiselokuvan The Day the Earth Stood Still (1951) pääosa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Aro, Pirkko: ”Elokuvataide”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 315. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ The Third Man (1949) Filmsite. Viitattu 6.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Best 100 British films - full list , BBC 23.12.1999. Viitattu 23.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Rutanen, Tanja: ”Kolmas mies ja uskollisuuden julmuus”, Filmihullu 4/2011.