Theodor W. Hänsch
Theodor Wolfgang Hänsch (s. 30. lokakuuta 1941) on saksalainen fyysikko, joka sai vuoden 2005 Nobelin fysiikanpalkinnon laserpohjaisen tarkkuusspektroskopian kehittämisestä. Hänsch jakoi palkinnon amerikkalaisten John L. Hallin ja Roy J. Glauberin kanssa.[1]
| Theodor Wolfgang Hänsch | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. lokakuuta 1941 Heidelberg, Saksa |
| Kansalaisuus |
 Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Heidelbergin yliopisto |
| Instituutti |
Max Planck -instituutti Münchenin yliopisto Stanfordin yliopisto |
| Oppilaat | Carl Wieman |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (2005) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.mpq.mpg.de/~haensch ja www.mpq.mpg.de/~haensch/htm_neu/HaenschCV.html | |
Hänsch väitteli tohtoriksi fysiikasta Heidelbergin yliopistossa vuonna 1969, ja muutti seuraavana vuonna Yhdysvaltoihin Stanfordin yliopistoon. Opetettuaan siellä yli 15 vuotta hän palasi vuonna 1986 Saksaan, msissä hänestä tuli myöhemmin kvsanttioptiikan Max Planck -instituutin johtaja ja Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin henkilökuntaa.[2]
Hänschin ja John L. Hallin kehittämällä tekniikalla voidaan määrittää näkyvän valon taajuuksia jopa 15 desimaalilla. Tekniikalla on käytännön sovelluksia esimerkiksi satelliittinavigoinnissa kuten GPS-järjestelmissä.[2]
Hänschin oppilas Carl Wieman sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2001.
Lähteet muokkaa
- ↑ The Nobel Prize in Physics 2005 nobelprize.org
- ↑ a b Theodor W. Hänsch Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.12.2019.