Tetrafluorietaani
Tetrafluorietaani (C2H2F4) on fluorattuihin alkaaneihin kuuluva orgaaninen yhdiste eli fluorihiilivety -yhdiste. Aineesta käytetään myös nimiä norfluraani, HFC-134a ja R-134a. Sitä käytetään kylmäaineena ja ponnekaasuna.
| Tetrafluorietaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,1,1,2-tetrafluorietaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(C(F)(F)F)F[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2H2F4 |
| Moolimassa | 102,036 g/mol |
| Sulamispiste | –101 °C[2] |
| Kiehumispiste | –26,3 °C[2] |
| Tiheys | 1,2078 g/cm3 (25 °C, nesteytetty)[2] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa tetrafluorietaani on väritöntä kaasua. Aine voidaan nesteyttää paineenalaisena.[3]
Tetrafluorietaania voidaan valmistaa usealla eri tavalla. Eräs käytetty tapa on trikloorieteenin reaktio vetyfluoridin kanssa nestefaasissa. Reaktio tapahtuu kahdessa vaiheessa ja ensimmäistä vaihetta katalysoivat Lewis-hapot kuten antimonipentakloridi tai tina(IV)kloridi ja toista vaihetta siirtymämetallifluoridit kuten nikkelifluoridi, kobolttifluoridi ja kromifluoridi. Muita tapoja ovat 1,1,1,2‐tetrafluori‐2,2‐dikloorietaanin vedytys ja trikloorieteenin ja vetyfluoridin välinen reaktio kaasufaasissa.[2][4][5]
Tetrafluorietaania käytetään kylmäaineena muun muassa jääkaapeissa, joissa se on korvannut otsonikerrokselle vahingollisia freoneja. Yhdistettä voidaan käyttää myös ponnekaasuna suihkepulloissa ja astman hoidossa käytettävissä inhalaattoreissa.[4][5][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ Norflurane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 15.8.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel, Blaine McKusick & Peer Kirsch: Fluorine Compounds, Organic, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Viitattu 17.8.2018
- ↑ Tetrafluorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 17.8.2018.
- ↑ a b Maher Y. Elsheikh, Christopher A. Bertelo & William R. Dolbier Jr.: Hydrofluorocarbons, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 17.8.2018
- ↑ a b Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: Fluorinated Aliphatic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 17.8.2018
- ↑ David B. Troy, Paul Beringer: Remington: The Science and Practice of Pharmacy, s. 1012. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0781746731. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.8.2018). (englanniksi)