Termopari (eli lämpöpari, termoelementti) on kahden eri metallin liitoksessa syntyvään, lämpötilasta riippuvaan jännitteeseen (lämpösähköinen ilmiö) perustuva lämpötila-anturi.[1] Saksalainen Thomas Seebeck keksi ilmiön vuonna 1822.

K-tyypin termopari: mittaava metallilankojen liitos ja liitin mittariin

Toiminta

muokkaa

Termopareja valmistetaan monista metallipareista, joista toinen pidetään tiedetyssä, eli ns. vertailulämpötilassa ja toista tutkittavassa lämpötilassa. Parin lämpötilaeron noustessa niiden välinen jännite kasvaa. Mitattava lämpötila saadaan määritettyä jännite-eron avulla, kun tiedetään kyseisen metalliparin herkkyys, eli jännitteen riippuvuus lämpötilasta. Metallipareissa käytetyt materiaalit vaikuttavat syntyvään jännite-eroon.

Termoparityyppejä

muokkaa

Termoparien eri tyypit eroavat toisistaan mm. lämpötila-alueeltaan ja herkkyydeltään. Yksi yleisimmistä on K-tyypin anturi, jossa parin muodostavat chromel (nikkelin ja kromin seos, NiCr) ja alumel (nikkelin ja alumiinin seos, NiAl).

Termoparityyppien ominaisuuksia
Anturityyppi Metallipari Mitta-alue, jatkuva / °C Mittatarkkuus, luokka 1 / °C Herkkyys, / μV/°C Soveltuvuus, kommentteja
K cromel / alumel −100 – +1 200 ±1,5 −40 – +375 °C, ±0,004 · T 375–1 000 °C noin 40 yleinen ja halpa
S platina / rodium −50 – +1 600 ±1,0 0–1 100 °C, ±[1 + 0,003 · (T − 1 100)] 1 100–1 600 °C noin 10 stabiili

Kylmän pään kompensointi

muokkaa

Termoparia käytettäessä eri metalleista valmistettu johdinpari viedään mitattavaan kohteeseen. Mittarin lähellä syntyy myös metalliparit kuparijohtimia vastaan (liittimet, piirilevyt ja mittapiirit). Näiden niin sanotun kylmän pään liitoksien vaikutus on kompensoitava mittaamalla tämän liitoskohdan lämpötila ja laskemalla se mittatulokseen mukaan.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Olli Aumala, Teemu Suominen: Mittaustekniikan perusteet, s. 87. Otatieto, 2001. ISBN 951-672-306-3

Aiheesta muualla

muokkaa