Terijoen Kiisto
Terijoen Kiisto oli terijokelainen urheilun yleisseura, joka perustettiin 24.11.1925 (rekisteröity 10.12.1926[1]) nimellä Terijoen Painiseura. Painiseura järjesti kansallisia kilpailuja. Vähitellen seuran ohjelmaan otettiin muitakin lajeja ja 1929 seuran nimeksi muutettiin Terijoen Kiisto, jolla nimellä seura rekisteröitiin 4.12.1937. Vuonna 1920 perustettu Terijoen Urheilijat sulautui Kiistoon virallisesti vuonna 1936, kuten myös Terijoen Rajamaila. Vuonna 1934 perustettu Terijoen Urheiluveikot liittyi niin ikään Kiistoon vuonna 1938.
Rajakomendantti Ilo E. Schroeder (Syväri) oli mukana seuran johdossa perustamisesta lähtien vuoteen 1934. Voimistelunopettaja Schroeder oli ollut Tukholman olympiakisoissa Suomen voimistelujoukkueen toisena johtajana.
1930-luvulla Kiistosta kehittyi yksi maan parhaita yleisurheiluseuroja. Vuosina 1934-1937 Kiistoa edustanut Vilho Hänninen oli maan parhaita vauhdittomien hyppääjiä ja kiekonheittäjiä ja Tauno Peussa voitti 800 metrin Suomen mestaruuden 1937.
Pesäpallossa Kiisto selvisi toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, Välisarjaan 1938, jossa pelasi myös seuraavan kauden sijoittuen lohkonsa kolmanneksi Jyväskylän Kirin ja Kouvolan Pallonlyöjien jälkeen. Lisäksi Kiiston ohjelmaan kuului ainakin hiihto, nyrkkeily ja suunnistus.
Monet terijokelaiset yhdistykset evakuoituivat Järvenpäähän talvisodan seurauksena ja jatkoivat toimintaansa siellä, mm. Martat ja Sos.-dem. Työväenyhdistys. Joidenkin lähteiden mukaan myös Kiisto.[2]
Lähteet muokkaa
- Antti O. Arponen: Luovutetun Karjalan urheilu, Suomen Urheilumuseosäätiö, sivut 130-131.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa