Teilaus

vanha kidutus- ja teloitusmenetelmä

Teilaus on vanha kidutus- ja teloitusmenetelmä. Teilauksessa uhri sidottiin suurta puista kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja kaikki raajat murrettiin metallitangolla lyömällä kahdesti tai kolmesti pyörän hitaasti pyöriessä. Uhri saattoi menehtyä verenhukkaan ja šokkiin, mutta yleensä pyöveli surmasi hänet iskemällä aseella päähän ja rintakehään.

Teilauspyörä.
Michelangelo Merisi da Caravaggio, Pyhä Katariina Aleksandrialainen, (1595–1596). Taustalla teilipyörä ja kädessä Hengen miekka.

Toisinaan teilattavan luut murskattiin ja ruumis paloiteltiin vasta mestauksen jälkeen. Ruumiinosat jätettiin teilirattaalle virumaan varoitukseksi muille.[1]

Teilausta eri tavoin.

Kuuluisin teilauksen uhreista on Pyhä Katariina Aleksandrialainen, joka on katolisen ja ortodoksisen kirkon pyhimys. Suomessa Kaarinan ("Katariinan") kaupungin entisessä, vuoteen 2009 asti käytössä olleessa vaakunassa oli teilirattaan kuva, ja teiliratas tunnetaan myös nimellä katariinanpyörä. Suomessa ja Ruotsissa kuolemaantuomitut usein teilattiin 1800-luvun alkuun saakka.

Teilipyörä on ensimmäinen kielletty kidutusmenetelmä: se kiellettiin useimmissa Euroopan maissa 1700-luvun alussa.

Lähteet

muokkaa
  1. Miettinen, Jukka: Kuolemanrangaistus katoaa nyt Suomen laista. Vuoden 1734 laki teloitutti salametsästäjän. Helsingin Sanomat, 7.5.1972, s. 21. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla

muokkaa