Tegetthoff-luokka
Tegetthoff-luokka oli Itävalta-Unkarin laivaston neljän dreadnought-taistelulaivan muodostama alusluokka, jotka valmistettiin ennen ensimmäisen maailmansodan alkua. Luokka on nimetty amiraali Wilhelm von Tegetthoffin mukaan. Sitä nimitetään toisinaan Viribus Unitis -luokaksi.
| Tegetthoff-luokka | |
|---|---|
 luokan nimikkoalus SMS Tegetthoff |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
20 000 t 21 595 t (kuormattu)[1] |
| Pituus |
151,0 m (vesiraja) 152,2 m (kokonaispituus)[1] |
| Leveys | 27,3 m[1] |
| Syväys | 8,9 m[1] |
| Koneteho | 27 000 shp |
| Nopeus | 20,3 solmua |
| Miehistöä | 1 087[1] |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
12 × Skoda 30,5 cm/45 K 10 -tykkiä 12 × 15 cm/50 K 10 tykkiä 18 × Skoda 6,6 cm/50 -tykkiä 4 × 53 cm torpedoputkea |
| Ilmatorjunta | 2 × Skoda 6,6 cm/18 -ilmatorjuntatykkiä |
Tausta muokkaa
Italian kuninkaallisen laivaston aloitettua ensimmäisen dreadnoughttaistelulaivansa valmistuksen, ilmoitti Itävalta-Unkarin asevoimien ylipäällikkö Montecuccoli 20. helmikuuta 1908, että maa voisi valmistaa uuden sukupolven 18 000-19 000 tonnin taistelulaivan. Saksan keisarikunta laski vesille vuonna 1908 ensimmäisen dreadnoughttaistelulaivansa SMS Nassaun, mikä samalla kiihdytti laivastokilpailua suurvaltojen välillä. Italian hyväksyttyä Lontoon laivastosopimuksen taistelulaivan valmistusta viivytettiin, vaikka virallisena selityksenä oli aluksen uudelleen suunnittelun aiheuttama viivytys.[2]
Itävallan laivastoesikunta antoi lokakuussa 1908 määräyksen suunnittelun aloittamisesta ja teki esityksen avoimesta suunnittelukilvasta laivastoinsinööreille. Kummankin toimenpiteen tuloksia arvioitiin seuraavan puolen vuoden aikana. Triesten telakka esitteli maaliskuussa 1909 viisi erilaista suunnitelmaansa, kun kävi ilmi italialaisten päättäneen ottaa Dreadnought A:ssa (nimetty RN Dante Alighieriksi) käyttöön kolmitykkiset tornit. Italialaisten suunnitelma muutti suunnitteluperusteita ja uusien alusten pääaseiksi valittiin kolmitykkiset tornit ja pyydettiin Saksasta tietoja Kaiser-luokan alusten piirustuksista.[2]
Saksasta saatiin pyydetyt tiedot huhtikuussa, mutta niiden vaikutusta alusten suunnitteluun voitaneen pitää rajallisena. Uusien taistelulaivojen piirustukset hyväksyttiin jo 27. huhtikuuta.[2]
Suunnittelu muokkaa
Alusten propulsiojärjestelmään kuului kaksitoista Yarrow-kattilaa lukuun ottamatta Szent Istvania, jossa oli kaksitoista Babcock-kattilaa. Alusten neljään akseliin oli kytketty Parsons-turbiinimoottorit paitsi Szent Istaniin, jossa oli kahteen akseliin kytketty AEG-turbiinit. Järjestelmä tuotti akseleihin 25 000 hevosvoimaa, mikä mahdollisti 20 solmun nopeuden. Alusten toimintamatka oli 10 solmun nopeudella 4 200 merimailia.[3]
Alusten pääaseistuksena oli kaksitoista Skodan 30,5 senttimetrin 45 pituuskaliiperin tykkiä asennettuina neljään torniin, joista kaksi oli etukannella ja kaksi takakannella. Apuaseina oli kaksitoista 15 senttimetrin 50 pituuskaliiperin ja kahdeksantoista Skodan 6,6 senttimetrin 45 pituuskaliiperin tykkiä. Aseistuksen täydensivät neljä 53 senttimetrin torpedoputkea. Vuonna 1915 kuusi tykkitornien B ja Y päälle asennettua 6,6 senttimetrin tykkiä korvattiin kahdella 6,6 senttimetrin 45 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykillä. Ilmatorjuntatykit vaihdettiin vuodesta 1917 alkaen neljällä uudella 6,6 senttimetrin 50 pituuskaliiperin ilmatorjuntatykillä.[3]
Alukset muokkaa
Luokan aluksista kolme rakennettiin Triestessä ja neljäs SMS Szent István Fiumessa, jolloin rakennustyöt saatiin jaettua kaksoismonarkian kummankin maan kesken. Telakoista johtuvien erojen vuoksi Fiumessa rakennettu alus oli pienempi ja valmistui hitaammin.
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| SMS Viribus Unitis | Stabilimento Tecnico Triestino, Trieste | 24. heinäkuuta 1910 | 20. kesäkuuta 1911 | 6. lokakuuta 1912 | upotettu 1. marraskuuta 1918 |
| SMS Tegetthoff | Stabilimento Tecnico Triestino, Trieste | 24. syyskuuta 1910 | 31. maaliskuuta 1912 | 14. heinäkuuta 1913 | luovutettu Italialle 1920 romutettu La Speziassa 1924-1925 |
| SMS Prinz Eugen | Stabilimento Tecnico Triestino, Trieste | 16. tammikuuta 1912 | 30. marraskuuta 1912 | 8. heinäkuuta 1914 | luovutettu Ranskalle 1920 upotettu maalilaivana 1922 |
| SMS Szent István | Ganz vállalatok, Fiume | 29. tammikuuta 1912 | 17. tammikuuta 1914 | 17. marraskuuta 1915 | upotettu 10. kesäkuuta 1918 |
Lähteet muokkaa
- Sturton, Ian (toim.): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Greger, René: Austro-Hungarian Warships of World War I. Lontoo, Englanti: Ian Allan Limited, 1976. ISBN 0-7110-0623-7. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
- Prasky, Friedrich: The Viribus Unitis class. Warship, 1979, II. vsk, nro 2, s. 104-115. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-149-1. (englanniksi)