Tampereen asevelikylä
Tampereen asevelikylä on Suomen Aseveljien Liiton rakennuttama neljäntoista paritalon ryhmä Tampereen Nekalassa. Talot suunnitteli Alvar Aalto.[1] Taloilla on yhteinen sauna-, pesutupa- ja mankelirakennus. Talojen puuosat valmisti A. Ahlström Oy Varkaudessa, ja ne pystytettiin talkoovoimin 1941–1943.[2] Varoja asevelikylän rakentamiseen lahjoittivat Tampereen kaupunki sekä useat tamperelaiset yritykset, yhdistykset ja yksityishenkilöt.[3] Asevelikylä sijaitsee alueella, joka liitettiin Messukylän kunnasta Tampereen kaupunkiin vuonna 1913 kaupungin ostaessa Hatanpään kartanon.[4]
Asevelikylän rakennustyöt alkoivat kesäkuussa 1941 edellisenä keväänä valmistuneiden ns. ruotsalaistalojen eteläpuolisella alueella. Vertauskuvallisen ensimmäisen lapionpiston suoritti Tampereen aseveliyhdistyksen kunniapuheenjohtaja kenraalimajuri Aaro Pajari, ja jo ensimmäisen päivän aikana työssä oli 235 miestä ja 13 hevosta. Rakennustöiden käytännön johtajana toimi rintamalta kotiutettu liikemies, myöhempi kauppaneuvos Kalle Kaihari.[5] Ensimmäisen, talvisodassa Tolvajärvellä ja Aittojoella taistelleiden aseveljien mukaan nimetyn talon harjannostajaiset vietettiin 14. helmikuuta 1942, ja ensimmäiset asukkaat muuttivat uuteen kotiinsa saman vuoden marraskuussa. Kuhunkin asuntoon tulivat makuuhuone, olohuone ja keittiö sekä varastotilat.[6] Asevelikylä vihittiin käyttöön 5. syyskuuta 1943, vihkiäisijuhlan kunniavieraana oli tasavallan presidentti Risto Ryti, ja juhlapuheen piti Aseveljien Liiton pääsihteeri, kouluhallituksen pääjohtaja L. Arvi P. Poijärvi.[7][8] Asevelikylän ensimmäiset asukkaat olivat sotainvalideja ja sotaleskiä perheineen.[9]
Kylän rakennustalkoot saivat paljon julkisuutta, ja vaikka muutaman talon rakentaminen ei ratkaissut asutusongelmaa, se toi asuntokysymystä julkisuuteen ja korosti tamperelaisen yhteishengen saavutuksia.[10] Asevelikylään muuttaneille perheille itselleen uudet asunnot merkitsivät suurta muutosta asunto-oloihin, jotka olivat aikaisemmin olleet paljon huonommat.[11]
Asevelikylä on suojeltu rakennustaiteellisin, kulttuurihistoriallisin ja maisemallisin perustein.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ asuinkiinteistö; Nekala asevelikylä - Asevelitie 7 - Jokipohjantie 51 Finna. Viitattu 20.2.2018.
- ↑ Viinikka-Nekalan pientaloalue RKY. Viitattu 20.2.2018.
- ↑ Artturi Tienari: Tekojen aseveljeyttä, s. 250–252. Helsinki: Otava, 1966.
- ↑ Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 112. Tampereen kaupungin julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
- ↑ Tienari 1966, s. 114.
- ↑ Tienari 1966, s. 158–165.
- ↑ Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 117. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
- ↑ Tienari 1966, s. 232.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 117.
- ↑ Sari Minkovitsch: Asevelikylä – talkoovoimin rakennettu Koskesta voimaa. Viitattu 30.3.2020.
- ↑ Tienari 1966, s. 160.
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 214. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.