Taika-Jim (engl. Mandrake the Magician) on yhdysvaltalainen Lee Falkin luoma sarjakuva. Taika-Jim on frakkiin ja silinterihattuun sonnustautuva taikuri, joka käyttää illuusioita ja hypnoosia aseinaan. Sarjaa on suomeksi julkaistu myös nimillä Mandrake, Maaron[1] ja Mr Jack.

Taika-Jim
Vanha Taika-Jim-lehden kansi.
Vanha Taika-Jim-lehden kansi.
Luoja(t) Lee Falk ja Phil Davis
Kustantamo King Features Syndicate
Ensiesiintyminen 11. kesäkuuta 1934
Henkilötiedot
Oikea nimi Taika-Jim
Status Aktiivinen
Ryhmäsidokset The College of Magic (Collegium Magikos), Inter-Intel
Voimat Illuusiot, hypnoosi, telepatia
Suhteet
Sukulaiset Vaimo Narda, veli Lusifer ”Cobra”, veli Derek, sisko Leonore ja veljenpoika Eric, isä Theron

Suomeksi on julkaistu kuusi Taika-Jim-lehteä (1971–1972), neljä Taika-Jim-pokkaria (1986–1989), Sarjakuvalehden erikoisnumero Kissanainen (1985), kolme Wanhat sarjat -albumia (1981–1987) sekä sarjakuva-albumi Viidakkonoita (2012). Lisäksi Taika-Jim ilmestyi vuosikymmeniä jatkosarjana Mustanaamio-lehdessä ja Apu-lehdessä.[2]

Historia muokkaa

Taika-Jim ilmestyi ensimmäisen kerran päivittäisenä sanomalehtisarjakuvana 11. kesäkuuta 1934. Hahmo osoittautui niin suosituksi, että sitä levittävä King Features Syndicate halusi siitä myös sunnuntaisarjan, joka alkoi ilmestyä 3. helmikuuta 1935. Falk piirsi Taika-Jimiä vain runsaan kahden viikon näytesarjan verran ja uskoi tehtävän sitten Phil Davisille. Davisin kuoltua vuonna 1964 työtä jatkoi Harold ”Fred” Fredericks Jr.

Hahmot ja miljöö muokkaa

Taika-Jimin arkkivihollinen on Cobra, joka esiintyi jo ensimmäisessä tarinassa. Cobra, aiemmin Lucifer (Luciphor), on Taika-Jimin tiibetiläinen veli, joka on valjastanut kykynsä pahuuden palvelukseen. Taika-Jim ei koskaan saa yliotetta Cobrasta, sillä tämän onnistuu aina viime hetkellä paeta. Välillä Taika-Jim tekee palveluksia Inter-Intelille, salamyhkäiselle kansainväliselle järjestölle, joka taistelee rikollisuutta vastaan kaikkialla. Muita vastustajia ovat rikollisjärjestö Kasi johtajanaan arvoituksellinen Octon. Eräässä tarinassa paljastuu, että järjestön takana onkin Cobra. Konnagalleriaan kuuluvat monikasvoinen mestarivaras Savikameli, tämän tytär Messinkiapina ja maahan tunneleita lasersäteellä tekevä Myyrämies.

Taika-Jim asuu Xanadussa, vuorenhuipulla New Yorkin osavaltiossa sijaitsevassa linnoituksessa, jonne on pääsy vain ansoitettua tietä pitkin. Hänen oikeana kätenään toimii afrikkalainen prinssi Lothar, jonka hahmo oli ensimmäisiä afroamerikkalaisia sarjakuvissa. Lothar tavataan aluksi leopardinnahkaan pukeutuneena väkivahvana henkivartijana, joka tehtävänä oli palvella isäntäänsä. Hahmo muuttui myöhemmin sivistyneeksi, jalosukuista syntyperää olevaksi herrasmieheksi.

Taika-Jimillä on sisko Leonore, rikoksen polulle sortunut veli Derek ja veljenpoika Eric. Taika-Jimin naisystävä ja myöhemmin vaimo on kuvitteellisen Cockaignen pikkuvaltion prinsessa Narda. Taika-Jimin isäksi paljastuu Himalajalla sijaitsevan taikurikoulun johtaja Theron. Hojo on Taika-Jimin kokki, Inter-Intelin salainen johtaja.

Vaikutus muokkaa

Taika-Jim on sarjakuvana visuaalisesti näyttävä, varsinkin Phil Davisin vanhoissa sunnuntaisarjoissa. Sarjan tieteis- ja fantasiamaailma saa usein surrealistisia piirteitä. Päähenkilö joutuu usein kadonneisiin maailmoihin ja seikkailee jopa avaruudessa. Taika-Jim on vaikuttanut elokuvaohjaaja Federico Fellinin kuvakieleen niin voimakkaasti, että eräässä vaiheessa Fellini jopa halusi tehdä Mandrakesta elokuvan. Hanke ei koskaan toteutunut, mutta elokuvassa Haastattelu Marcello Mastroianni nähtiin Taika-Jimin hahmossa.

Columbia Pictures teki vuonna 1939 elokuvan Mandrake the Magician, joka koostui kahdestatoista episodista. Episodit oli aikaisemmin esitetty sarjaelokuvina.[3]

Lähteet muokkaa

  1. http://esc-ape.net/scifi/taikajim.html
  2. Konttinen, Moog: Moogin sarjakuva-arkisto Antikvariaatti Makedonia. Viitattu 31.08.2023.
  3. Mandrake the Magician (1939). IMDB.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Falk, Lee & Davis, Phil: Taika-Jim. Viidakkonoita. Sanomalehtistrippejä vuosilta 1948–62. Suomentanut Asko Alanen. Helsinki: Jalava, 2012. ISBN 978-951-887-456-3.

Aiheesta muualla muokkaa