Taigasananjalka
Taigasananjalka[2] eli sananjalka (Pteridium pinetorum)[1] on metsissä kasvava, isokokoinen saniainen. Sananjalka on myrkyllinen kasvi[3].
| Taigasananjalka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Tesmasaniaiskasvit Dennstaedtiaceae |
| Suku: | Sananjalat Pteridium |
| Laji: | pinetorum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, ja siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi.[4]
Ulkonäkö ja koko
muokkaa
Sananjalan maavarsi on vaakasuora ja levittäytyy laajalle. Siitä kohoaa yksittäin kolmiomaisia lehtiä, joiden ruodit ovat 30–150 cm pitkiä. Lehden lapa on 25–60 cm pitkä, kova, alta karvainen ja päältä kalju. Lehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä. Pikkulehdykät ovat liuskaisia, liuskat ehytlaitaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat sananjalalla harvinaisia. Niiden esiintyessä ne ovat yhtäjaksoisena rivinä taakäänteisen lehtilaidan suojassa. Suomessa sananjalan itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[3] Laji on hyvin hallanarka, ja lehdet kuihtuvat syksyllä heti yöpakkasten jälkeen.[5]
Levinneisyys
muokkaaTaigasananjalkaa tavataan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Virossa, Valko-Venäjällä, Skotlannissa ja Venäjällä.[1]
Suomessa sananjalkaa voi tavata Etelä-Lappia myöten. Laji on erittäin yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Keski-Suomen eteläosissa. Pohjoisempana laji nopeasti harvinaistuu ja esiintyminen muuttuu satunnaiseksi.[6]
Elinympäristö
muokkaaLaajoja kasvustoja muodostava sananjalka kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa, harvapuustoisissa metsissä, kulo- ja hakkuuaukioilla, tien- ja radanvarsilla sekä rehevissä purokorvissa.[3]
Lähteet
muokkaa- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Christenhusz, M., Bento Elias, R., Dyer, R., Ivanenko, Y., Rouhan, G., Rumsey, F. & Väre, H.: Pteridium pinetorum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Taigasananjalka – Pteridium pinetorum Laji.fi. Viitattu 20.11.2020.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 47.
- ↑ Tampereen luontopolut: Tohloppi. Tampereen kaupunki, Ympäristövalvonnan julkaisuja 8/2004. Viitattu 25.9.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 94.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Sananjalan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 25.9.2011.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kasviatlas 2022: Taigasananjalan (Pteridium aquilinum subsp. pinetorum) levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalka subsp. taigasananjalka
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Taigasananjalka (Pteridium aquilinum subsp. pinetorum)
- Valokki – nettikasvio: Sananjalka (Pteridium aquilinum)