Tabula rasa

latinankielinen fraasi

Tabula rasa (latinaa), suom. tyhjä taulu on latinankielinen metafora, jota nykyisin käytetään yleisimmin kuvaamaan empiristi John Locken esittämää käsitystä, että ihminen tulee maailmaan ilman synnynnäisiä prosessointisääntöjä havaintomaailmasta. Ymmärrys muodoista, väreistä, kausaliteetista tai moraalista syntyy puhtaasti kokemusten ja havaintojen perusteella. Näin ollen ihmisellä ei ole synnynäistä apriorista tietoa. Myöhemmin yhteiskuntatieteissä tyhjän taulun idea on myös ymmärretty niin, että ympäristö määrää henkilön identiteetin rakentumisen.

Roomalainen vahataulu ja kirjoituspuikko stylus
Ilmaisu "tabula rasa" yhdistetään nykyisin yleisimmin John Locken (1632-1704) empiristiseen filosofiaan.
Tämä artikkeli käsittelee filosofian ja psykologian käsitettä. Muut merkitykset täsmennyssivulla.

Ihmismieltä verrattiin tyhjään tauluun jo antiikissa. Tällöin ajateltiin uudelleen käytettävää vahataulua, johon kirjoitettiin puikolla. Vertausta käyttivät mm. Aiskhylos, Platon ja Aristoteles. Latinankielisen ilmaisun käyttö yleistyi 1200-luvulla.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kivimäki, Arto: Carpe Diem! Hauskaa ja hyödyllistä latinaa, s. 272–273. Karisto, 2008.