Tšerkessiansusikoira
Tšerkessiansusikoira (Orloff) on todennäköisesti sukupuuttoon kuollut venäläinen koirarotu[1], jolla ei koskaan ollut FCI:n hyväksyntää.
| Tšerkessiansusikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä | harvinainen |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | suden metsästys |
| Muita nimityksiä | Circassian Wolfhound, Circassian Orloff Wolfhound, Levriero Circasso "Orloff" a Pelo Lungo, Wolfhound della Circassia, Crimean Greyhound, Caucasian Greyhound, Tartary Greyhound |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 40 kg |
| Säkäkorkeus | 75 cm |
| Väritys | punainen, soopeli, mustaharmaa, musta tai black&tan |
Ulkomuoto muokkaa
Eläintieteilijä Desmond Morriksen mukaan tšerkessiansusikoira oli kookas ja elegantti. Sen raajat olivat voimakkaat ja suorat.[1] Se muistutti venäjänvinttikoiraa, joskin oli tätä lyhytpäisempi[1][2], pyöreäsilmäisempi[2], pitkäraajaisempi[1][2] sekä lyhyt-, sileä- ja suorakarvaisempi[1][2]. Toisaalta tietyt yksilöt muistuttivat myös skotlanninhirvikoiraa, ollen kuitenkin tätä pienempiä. Joidenkin lähteiden mukaan rotu olisi ollut hieman venäjänvinttikoiraa kookkaampi.[2]
Pää oli kapea, otsapenger melko erottuva ja niskakyhmy erittäin selvä. Kuono oli kapea ja kirsu musta. Silmät olivat erittäin suuret ja pyöreät; väriltään ruskeat. Korvat olivat teräväkärkiset, borzoin korvia alemmas asettuneet ja pitkän karvan peittämät. Häntä oli keskipitkä ja muistutti kantoasennoltaan muita vinttikoiria. Säkäkorkeus oli noin 75 cm ja paino noin 40 kg.[2]
Karvapeite oli puolipitkä (n. 5 cm pitkä), silkkinen ja erittäin tiheä. Niskassa ja rintakehässä tavallista pidempi karva muodosti kauluksen ja eturaajojen takaosa, reidet ja hännän alaosa olivat voimakkaasti hapsuttuneet. Väritys oli joko punainen, soopeli ("sudenväri"), mustaharmaa, musta tai black&tan - joka tapauksessa aina sävyltään tumma; ihanteellisimmat olivat tumma punainen ja black&tan. Toisissa lähteissä mainitaan myös keltainen mustalla maskilla.[2]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rotu oli venäjänvinttikoiraa älykkäämpi ja nopeampi.[1][2] Aristokraattisen käytöksensä ansiosta se sopeutui myös seurakoiraksi.[2]
Alkuperä muokkaa
Tšerkessiansusikoira oli kotoisin Tšerkessian vuoristoalueelta Etelä-Venäjältä.[1] David Hancockin mukaan se oli salukimainen, mikä saattoi johtua siitä että tšerkessit ovat levittäytyneet Lähi-itään asti.[3] Rotua harrastaneen herra Zambacon mukaan se oli sukua "siperialaiselle borzoille" (tässä yhteydessä tarkoitettu venäjänvinttikoiraa), mutta poikkesi tästä tietyin osin. Osa rodun harrastajista uskoikin, että se oli saanut alkunsa etelän vuoristoisille alueille tuodusta venäjänvinttikoirasta, joka oli muokkautunut siellä vuosisatojen kuluessa omaksi erilliseksi rodukseen. Tätä teoriaa ei ole vahvistettu, mutta varmaa lienee että molemmat rodut polveutuivat muinaisesta vinttikoiratyyppisestä koirasta, joka on myös länsimaisten vinttikoirien kantarotu.[2]
1880-luvulla useissa mannereurooppalaisissa ja yhdessä lontoolaisessa koiranäyttelyssä nähtiin Zambacon omistama punainen Domovoy-niminen uros[1][2], jonka säkäkorkeus oli peräti 82,6 cm ja paino 37,6 kg[2]. Vaikka se herätti paljon ihailua ja positiivista huomiota, rotu ei saavuttanut jalansijaa Euroopassa.[1] Vaikka vielä 1900-luvun alussa rodusta löytyi paljon kuvauksia, kiinnostus sitä kohtaan väheni kuitenkin huomattavasti seuraavien vuosikymmenien aikana. Sen nykyisestä statuksesta ei ole tietoa, mutta sen uskotaan erittäin suurella todennäköisyydellä olevan kuollut sukupuuttoon.[2]
Tšerkessianjäniskoira muokkaa
Tšerkessiansusikoiran kotialueella tunnettiin myös rotu nimeltä tšerkessianjäniskoira - tosin on epäselvää oliko kyse läheisestä sukulaisrodusta vai ainoastaan saman rodun toisesta nimestä.[1][2] Kirjassa Twentieth Century Dog (1904) tšerkessialaista jäniskoiraa nimeltä Fly kuvaillaan "yhdeksi kauneimmista ulkomaisista koirista, joita on koskaan Englannissa nähty". Kyseinen yksilö nähtiin Lontoon kasvitieteellisessä puutarhassa järjestetyssä koiranäyttelyssä vuonna 1903. Se oli syntynyt Italiassa vuonna 1900, ja sen molemmat vanhemmat oli tuotu Teheranista, vaikka rotu olikin alun perin kotoisin Etelä-Venäjältä.[2]
Fly muistutti pienikokoista skotlanninhirvikoiraa, joskin sillä oli tätä pidempi, suora ja silkkinen karvapeite. Sen silmät olivat tummansiniset ja pupillien ääriviivat ruskeat. Sen korvat olivat lyhyet ja sileän karvan peittämät; levossa puolipystyt kärjistä taittuneet, mutta pystyt koiran ollessa valppaana. Sen raajat olivat erittäin pitkät ja eturaajat suorat, "jäniksenraajat" ja leveät käpälät. Sen häntä oli erittäin pitkä, tuuheasti hapsuttunut ja renkaanmuotoiseksi kiertyvä; koiran ollessa innostunut se muistutti viuhkaa. Väritykseltään se oli harmaankirjava, valkoisella rintakehällä ja käpälillä. Sen säkäkorkeus oli 52 cm ja paino 14 kg.[2]
Fly oli erittäin lempeä ja leikkisä, ja olisi sopinut hyvin naisen tai lapsen seurakoiraksi. Se oli erittäin nopea ja ketterä, ja oli voittanut myös maineikkaita englanninvinttikoiria. Sen omistaja oli etsinyt sille pitkään urosta, jonka avulla teettää pentuja, mutta tämä osoittautui mahdottomaksi, koska se oli ainut rotunsa edustaja Englannissa. Se herätti kuitenkin paljon huomiota joka kerran näyttelyyn osallistuessaan, paitsi kauneudellaan myös luonteellaan.[2]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 41. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 149-154. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 150. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.