Tōdō-kilta eli Tōdōza oli 1300-luvulla perustettu japanilainen sokeiden miesten kilta. Killalla oli huomattava vaikutus Edo-kaudella, jolloin se sai monopoliaseman usein musiikinlajien ja muiden taitojen harjoituksessa ja opetuksessa. Kilta hajotettiin Meiji-uudistuksen yhteydessä 1800-luvulla.

Sokea shamisenin soittaja yksityiskohdassa Hikone-sermissä 1600-luvulta. Ukiyoe-taiteen muusikot esitetään usein silmät kiinni, koska he olivat sokeita.[1]

Tōdō-kilta järjestäytyi 1300-luvulla ja se nousi huomattavan asemaan Japanin Edo-kaudella. Tōdō oli sokeiden miesten järjestö, joka Edo-kaudella sai virallisen monopoliaseman useiden eri musiikinlajeihin, sekä siihen suoraan liittymättömiin taitoihin, kuten hierontaan ja akupunktioon. Virallisen monopoliasemansa turvin järjestön vaikutusvalta kasvoi ja se teki esimerkiksi perinteisempien biwa-munkkien (Biwa hōshi) toiminnanharjoituksesta melkein mahdotonta.[1]

Tōdō-killalla oli oma iemoto-järjestelmää noudattava hierarkiansa, jossa sen jäsenet jaettiin neljän arvonimen mukaan Kengyō, Bettō, Kōtō ja Zatō. Jokainen arvonimi itsessään jaettiin puolestaan 16:ta eri tasoon. Korkeimmalle tasolle päässeet saattoivat perustaa oman koulukuntansa. Arvonimet Kengyō ja Zatō saattoivat esiintyä myös liitettynä niiden haltian henkilönnimeen. Järjestöllä oli sisäinen autonomia tulonjaon ja omien jäsentensä juridisien rangaistuksien suhteen. Killan jäsenmäärää ei tunneta varmuudella, mutta mahdollisesti sillä oli joitakin tuhansia jäseniä.[1]

Tōdō-killan toiminta oli kaupallista. Bakufu takasi sille tietyn rahoituksen, mutta se sai tuloja myös esimerkiksi perimällä maksuja uusien musiikkikappaleiden opiskelusta, esittämisestä ja sen omassa hierarkiassa ylemmälle tasolle nousemisesta. Nousu vaati myös tiettyä taitotasoa eli yleensä jonkin repertuaarin opettelua. Nousumaksu tehtiin killan viralliselle toimipisteelle, joka sijaitsi aluksi Kiotossa ja myöhemmin myös Edossa.[1] Tōdō-kilta hajotettiin 1800-luvun loppupuoliskon Meiji-uudistuksen yhteydessä. Monista entisistä killan jäsenistä tuli katusoittajia tai he siirtyivät kokonaan muihin ammatteihin. Kaikkiaan Tōdō-killan jäsenten harjoittama perinteinen musiikki taantui huomattavasti.[1]

Tōdō ei ollut ainut japanilainen sokeiden järjestö. Sokeita naisesiintyjiä kutsuttiin nimellä goze. Heidän toimintansa ei kuitenkaan ollut Tōdō-killan tapaan organisoitua. Kyūshūlla toimi Tōdō-killasta itsenäinen, mutta sitä vastaava sokeiden miesten kilta Mōsōza.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Lasse Lehtonen: Japanilainen musiikki : taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin, s. 98-100, 157. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-010-3.