Töyhtökapusiiniapina

Töyhtökapusiiniapina (Cebus apella)[2] on Etelä-Amerikan sademetsissä elävä kapusiiniapinalaji.

Töyhtökapusiiniapina
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini
Heimo: Kierteishäntäapinat Cebidae
Suku: Kapusiiniapinat Cebus
Laji: apella
Kaksiosainen nimi

Cebus apella
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit

Sapajus apella

Töyhtökapusiiniapinan levinneisyys
Töyhtökapusiiniapinan levinneisyys
Katso myös

  Töyhtökapusiiniapina Wikispeciesissä
  Töyhtökapusiiniapina Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Töyhtökapusiiniapinoiden väritys vaihtelee yksilöittäin, mutta perusväriltään se on yleensä tummanruskea tai lähes musta. Naamassa, rintakehässä ja olkapäillä väritys on muuta ruumista vaaleampi. Päälaelta töyhtökapusiiniapinoilla on musta myssy ja kummankin korvan yläpuolelta mustat karvat kohoavat hieman kahdeksi töyhtömäiseksi harjaksi, josta niiden nimi juontuu. Kädet ja jalat ovat mustat tai tummanruskeat.

Töyhtökapusiiniapinat ovat kapusiiniapinoista kaikkein voimakkaimpia ja ne pystyvät käyttämään häntäänsä apuna liikkuessaan oksistossa. Niiden ruumis on noin 32–57 cm pitkä, häntä 38–56 cm pitkä ja ne painavat noin 1,3–4,8 kg. Koiraat ovat yleensä naaraita kookkaampia.

Levinneisyys ja elinympäristö

muokkaa

Töyhtökapusiiniapina elää Etelä-Amerikassa Amazonin sademetsässä, pääosin trooppisissa ja subtrooppisissa osissa, mutta sitä voi tavata myös avoimemmilta ja kuivemmilta alueilta. Laji viettää pääosin aikansa puissa, mutta tulee myös maahan leikkimään ja etsimään ravintoa. Tyypillisesti ne asuvat noin 25–50 hehtaarin kokoisella alueella, mutta reviiri voi olla myös huomattavasti laajempikin.

Ravinto

muokkaa

Töyhtökapusiiniapinat etsivät päivisin aktiivisesti ruokaa ja ovat kaikkiruokaisia. Niiden päivittäinen ruokavalio koostuu pääosin hedelmistä ja kasviksista. Laji pystyy syömään kookkaampia hedelmiä kuin muut kapusiiniapinat voimakkailla leuoillaan. Ruokavalioon kuuluu myös siemenet, hyönteiset, matelijat, linnut ja pienet nisäkkäät. Töyhtökapusiiniapinat etsivät ruokaa myös ryhmissä ja ilmoittavat toisilleen mikäli löytävät hyvän apajan. Ne eivät kuitenkaan yleensä jaa löytämäänsä ruokaa toistensa kanssa.

Lisääntyminen

muokkaa

Laji on moniavioinen ja naaraat parittelevat ensisijaisesti johtavan uroksen kanssa. Muilla uroksilla on mahdollisuus paritella naaraiden kanssa mikäli johtava uros ei ole paikalla.

Töyhtökapusiiniapinoilla ei ole tiettyä lisääntymiskautta, mutta suurin osa poikasista syntyy kuivan kauden tai varhaisen sadekauden aikana. Naaraiden kantoaika kestää 150–160 päivää ja ne synnyttävät yhden jälkeläisen vuosittain. Kaksoset ovat harvinaisia. Naarat huolehtivat pääosin jälkikasvusta.

Koiraat saavuttavat sukukypsyyden noin seitsemän vuoden ikäisinä. Naarat saavuttavat sukukypsyyden aiemmin ja saattavat saada jälkeläisiä jo neljän vuoden ikäisinä.

Vankeudessa töyhtökapusiiniapinan on nähty elävän 45-vuotiaaksi. Elinajasta luonnossa tiedetään hyvin vähän. Petolinnut ovat töyhtökapusiiniapinoiden pahimpia luontaisia vihollisia ja ne saattavat varoittaa toisiaan ääntelemällä vaikka lähistöllä liikkuisi niille vaaraton lintulaji. Laji ei ole uhattu ja se on selvinnyt elinympäristönsä tuhoutumisesta hyvin verrattuna muihin kädellisiin.

Käyttäytyminen

muokkaa

Töyhtökapusiiniapinat etsivät päivisin aktiivisesti ruokaa ja liikkuvat pääosin puissa, hyppien ja kiipeillen puusta toiseen, mutta saattavat tulla myös maahankin etsimään ruokaa ja siirtymään puusta toiseen mikäli hyppymatka on liian pitkä. Yöt laji nukkuu puissa.

Töyhtökapusiiniapinat ovat sosiaalisia ja muodostavat 8–15 yksilön ryhmiä joita johtaa yksi uros. Nuoret urokset jättävät ryhmän saavutettuaan sukukypsyyden ja etsivät toisia ryhmiä missä paritella. Naaraat viettävät tyypillisesti koko elinikänsä samassa ryhmässä.

Töyhtökapusiiniapinat ovat erittäin älykkäitä ja uteliaita. Nuorukaiset leikkivät mielellään keskenään sekä luonnossa että vankeudessa. Laji osaa käyttää työkaluja, myös luonnossa niiden avatessa kovakuorisia hedelmiä ja pähkinöitä. Lajin on havaittu ratkaisevan vaativia ongelmia vankeudessa ja olevan erittäin oppivainen.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Rylands, A.B., Boubli, J.-P., Mittermeier, R.A., Wallace, R.B. & Ceballos-Mago, N.: Cebus apella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.7.2014. (englanniksi)
  2. Mikko's Phylogeny Archive (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa