Tähtipiispanhattu
Tähtipiispanhattu eli tähtikaktus (Astrophytum ornatum) on piispanhattujen sukuun kuuluva kaktuskasvilaji.
Tähtipiispanhattu | |
---|---|
Tähtipiispanhattu (Astrophytum ornatum). |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Streptophyta |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Lahko: | Caryophyllales |
Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
Alaheimo: | Cactoideae |
Tribus: | Cacteae |
Suku: | Piispanhatut Astrophytum |
Laji: | ornatum |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit | |
|
Ulkonäkö ja koko
muokkaaTähtipiispanhattu on muodoltaan pallomainen tai lieriömäinen ja kasvaa 30–100 senttimetrin korkuiseksi. Sen pinta on tummanvihreä ja siellä täällä on solukarvojen (trikoomien) muodostamia valkoisia tai keltaisia tupsuja. Varsi on tavallisesti kahdeksanharjuinen, harjut ovat toisinaan kierteisiä ja hyvin teräviä. Areoleissa on kellertävää villamaista karvaa, myöhemmin areolit usein kaljuuntuvat. Piikit ovat tukevia, keltaisia ja ruskehtaviksi tai harmaiksi muuttuvia. Keskipiikkejä on yksi, säteittäispiikkejä viidestä kymmeneen ja ne ovat litteitä. Kukat ovat kiiltävän keltakehäisiä ja seitsemän tai kahdeksan senttiä pitkiä. Hedelmä avautuu tyvestä keskiväliin asti niin että siitä muodostuu tähtimäinen.[2]
Levinneisyys
muokkaaTäpläpiispanhattu on kotoisin Keski-Meksikosta Querétaron ja Hidalgon osavaltioiden alueelta.[2]
Lähteet
muokkaa- Anderson, E. F. 2001: The Cactus Family. – Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9.
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Astrophytum ornatum (DC.) Britton & Rose
Viitteet
muokkaa- ↑ Sánchez, E., Guadalupe Martínez, J. & Bárcenas Luna, R.: Astrophytum ornatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Anderson 2001: 121.