Syyrianpaimenkoira on syyrialainen koirarotu, jota FCI ei ole tunnustanut.

Syyrianpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Syyria
Alkuperäinen käyttö lampaiden ja vuohien paimennus, lauman ja omaisuuden vartiointi
Nykyinen käyttö paimen- ja vahtikoira
FCI-luokitus ei FCI-rotu
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 52 cm
narttu 48 cm
Väritys vaalea kerma

Ulkonäkö muokkaa

Rotu on rakenteeltaan, kooltaan ja väreiltään suht koht vakiintunut. Se on keskikokoinen, vankka, voimakas ja olemukseltaan "takkuisen" näköinen. Pää on runkoon verrattuna sopusuhtainen, ja kuono erittäin tumma. Korvat ovat lyhyet, pienet ja pyöreähköt. Runko on suorakaiteenmuotoinen. Eturaajat ovat pitkät ja käpälät pitkähköt. Takaraajat ovat leveät, lihaksikkaat ja hyvin kulmautuneet. Häntä on hyvin tuuhea ja lyhyt. Pääväri on vaalea kerma, ja korvissa, sivuilla ja selässä sävy on tummempi. Urosten säkäkorkeus on noin 52 cm ja narttujen noin 48 cm.[1]

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

Syyrianpaimenkoira on voimakasluonteinen, valpas, kestävä ja taisteluvalmis, mutta myöskin älykäs ja oppivainen. Vieraisiin se suhtautuu epäluuloisesti ja aggressiivisesti. Lampaiden lisäksi se paimentaa vuohia, hevosia, aaseja, muuleja ja kameleita. Se on tottunut liikuskelemaan vapaasti paimentolaisleirin alueella, joten se ei sopeudu kerrostaloon eikä suljettuihin paikkoihin. Koulutus sujuu hitaasti ja vähitellen, koska kyseessä on "puolivilli" rotu.[1]

Alkuperä muokkaa

Syyrianpaimenkoira polveutuu todennäköisesti eurooppalaisista paimenkoirista. Erään teorian mukaan se olisi brienpaimenkoiran sukulainen. Rotua on kasvatettu ennen kaikkea käyttöominaisuuksia ja luonnetta painottaen, minkä vuoksi ulkomuoto on erittäin heterogeeninen. Tästä huolimatta se on säilynyt maantieteellisen sijaintinsa vuoksi puhtaana ilman muiden rotujen vaikutteita, mikä on kuitenkin vaikuttanut populaatioon liiankin sisäsiittoisesti.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Gómez-Toldrà, Salvador. Suuri koirakirja 1. Tammi, Helsinki: 1991.

Katso myös muokkaa