Syyrialaisesta jumalattaresta
Syyrialaisesta jumalattaresta (m.kreik. Περὶ τῆς Συρίης Θεοῦ, Peri tēs Syriēs theou; lat. De Dea Syria) on Lukianoksen nimiin pantu teos, joka kuvaa erilaisia uskonnollisia kultteja, joita harjoitettiin Syyrian Hierapolis Bambykessä. Teoksen nimen ”syyrialainen jumalatar” viittaa Atargatikseen.[1]
| Syyrialaisesta jumalattaresta | |
|---|---|
| Περὶ τῆς Συρίης Θεοῦ | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lukianos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | satiiri |
| Julkaistu | 100-luku |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lukianos kirjoitti teoksen Herodotosta jäljittelevällä joonialaisella kreikalla.[1] Koska Lukianos tunnetaan ennen kaikkea satiireistaan, teoksen arvo todenmukaisena kuvauksena toisen vuosisadan jaa. Syyrian uskonnollisesta elämästä on usein kyseenalaistettu. Nykyisin tutkijat ovat kuitenkin antaneet sen kuvaukselle enemmän arvoa, mutta samalla on kyseenalaistettu se, että teos olisi Lukianoksen kirjoittama.[2] Jotkut tutkijat kuitenkin katsovat, että teoksessa on tarpeeksi yhtäläisyyksiä Lukianoksen muiden teosten kanssa.[1]
Syyrialaisesta jumalattaresta antaa kuvauksen Hierapoliksessa sijainneesta temppelistä sekä siellä harjoitetuista palvontamenoista. Temppeli oli tyyliltään joonialainen ja se oli koristeltu laajalti kullalla.[3] Temppelin sisällä oli pyhä kammio, johon vain papit saivat astua. Kammiossa oli jumalattaren ja jumalan patsaat, mutta ensin mainittu vaikuttaa olleen rikkaammin koristeltu sekä korukivin että ornamentein.[4] Patsaiden välissä oli koristeltu ksoanon, kulttipatsas, joka vaikuttaa kannetun ulos aina kulttimenojen aikana.[5] Teos kuvaa myös muita koristeluja, sekä Apollonin ksoanonin liikkeisiin perustuvan ennustustavan.[6] Temppelin edessä oli suuri pronssinen alttari. Esipihalla eli paljon pyhitettyjä nelijalkaisia (mutta ei sikoja) ja lintuja, joita käytettiin uhrimenoissa.
Temppeliä palveli noin kolmesataa pappia. Vähäisempiä palvelustehtäviä oli lukuisia.[7] Juhlamenojen keskus oli järvi, ja osallistujien oli tapana uida siinä ja koristella keskellä vettä seissyt alttari. Järvessä oli myös pyhiä kaloja,[8] jotka kuuluivat Atargatiksen ikonografiaan. Myös Plinius vanhempi ja Aelianus mainitsevat kalat.[2]
Teoksen mukaan temppelissä harjoitetut palvontamenot olivat luonteeltaan fallisia. Uhraajat toivat temppeliin pieniä miespuolisia hahmoja esittäviä patsaita, jotka oli tehty puusta ja pronssista. Temppelin eteen oli sijoitettu suuria falloksia ikään kuin obeliskeiksi. Niihin kiivettiin ja ne koristeltiin seremoniallisesti kerran vuodessa.[9] Kaupungissa oli myös tietty rituaali kaupunkiin tulemiselle ja temppeliin tutustumiselle paikallisten oppaiden opastuksella.[10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Nesselrath, Heinz-Gunther: Review: De Dea Syria. The Classical Review, New Series, Oct., 2004, 54. vsk, nro 2, s. 343–347. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Dirven, Lucinda: The Author of De Dea Syria and his cultural heritage. Numen, May 1997, 44. vsk, nro 2, s. 153–179. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 30.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 31–32.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 33.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 34–36.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 42–43.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 45–47.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 16, 22–29.
- ↑ Lukianos: Syyrialaisesta jumalattaresta 55–60.
Kirjallisuutta muokkaa
- Lightfoot, J. L.: Lucian On the Syrian Goddess: Edited with Introduction, Translation and Commentary. Oxford: Oxford University Press, 2003.
- Strong, Herbert A. & Garstang, John: The Syrian Goddess. Forgotten Books, 1913/2007. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- Lucian of Samosata: De Dea Syria (englanniksi)