Syvä joki
Syvä joki (engl. Deliverance) on vuonna 1972 ensi-iltansa saanut John Boormanin ohjaama draama- ja jännityselokuva. Elokuvan pääosissa ovat Jon Voight, Burt Reynolds, Ronny Cox ja Ned Beatty, jolle rooli elokuvassa oli uransa ensimmäinen. Syvä joki oli myös Reynoldsin läpimurtoelokuva.
Syvä joki | |
---|---|
Deliverance | |
Elokuvan juliste |
|
Ohjaaja | John Boorman |
Käsikirjoittaja |
James Dickey John Boorman |
Tuottaja | John Boorman |
Säveltäjä | Eric Weissberg |
Kuvaaja | Vilmos Zsigmond |
Leikkaaja | Tom Priestley |
Pääosat |
Jon Voight Burt Reynolds Ned Beatty Ronny Cox |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta |
30. heinäkuuta 1972 28. syyskuuta 1972 13. lokakuuta 1972 |
Kesto | 105 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Elokuva perustuu kirjailija James Dickeyn samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi 1970. Dickeyllä on elokuvassa pieni rooli sheriffinä. Elokuva oli ehdolla kolmeen Oscar-palkintoon, muun muassa parhaaksi elokuvaksi.
Juoni
muokkaaNeljä atlantalaismiestä lähtee viikonlopuksi melomaan syrjäiselle fiktiiviselle Cahulawasseejoelle. Joen alajuoksulle on rakenteilla pato, ja mahtavat kanjonimaisemat ovat hukkumassa kuluvan vuoden aikana veden alle. On siis aivan viimeinen hetki käydä katsomassa niitä ja samalla metsästämässä ja kalastamassa. Kaksi retkeilijöistä ottaa mukaansa voimakkaan käsijousen, joka soveltuu myös kalastukseen.
Kaksi paikallista miestä suostuu korvausta vastaan viemään autot patotyömaan luona olevaan kylään, jonne melontamatkan on määrä päättyä. Kanootit ja varusteet laitetaan kuntoon, ja Drew, jolla on kitara mukanaan, keksii soittaa lyhyen kilpasoiton paikallisen banjoa soittavan, hiukan yksinkertaiselta vaikuttavan pojan kanssa, joka kuitenkin soittaa mainiosti.
Matka muuttuu pian julmaksi selviytymistaisteluksi. Ed ja Bobby rantautuvat maihin kaksin, sillä Lewis ja Drew ovat jääneet jälkeen ja tulevat perässä. Metsässä he näkevät liikettä, ja sieltä saapuu niin sanottuja ”vuorten miehiä” eli eristyksissä eläviä hillbillyjä. Ed yrittää ensitöikseen keskustella heidän kanssaan, mutta hänet sidotaan puuhun kiinni. Puuhun kiinni sidottuna hän joutuu katsomaan vierestä, kun Bobby raiskataan. Tämän jälkeen Ediä odottaa sama käsittely, mutta Lewis ja Drew saapuvat oikeaan aikaan paikalle ja tappavat Bobbyn raiskaajan. Ruumis haudataan metsikköön, mutta toinen väijyjä pääsee pakoon.
Tästä alkaa selviytymistaistelu vaativissa olosuhteissa. Drew kuolee kalliolta ammutusta luodista, ja Lewis loukkaa jalkansa. Ed kiipeää kalliolle ja onnistuu vaikeuksien jälkeen surmaamaan väijyjän. Retkeilijät kokivat ankaran henkisen kriisin kätkiessään surmattujen jäännökset, ja kovin vähissä hengin he olivat lopulta pois päästessään.
Perillä jo loppuaan odottavassa kylässä tulikin vaikeuksia. Apulaissheriffi, jonka lanko oli toinen ahdistelijoista, epäili pelastuneiden kertomusta. Sheriffi ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, koska muusta ei ollut todisteita kuin, mitä miehet olivat kertoneet. Etsittyjä ei löytynyt, ja muutamien kuukausien päästä hautapaikat olivat jo kymmenien metrien syvyydessä patoaltaan pohjalla.
Kirjailija James Dickey, jonka romaaniin elokuva perustuu, esitti paikallista sheriffi J. T. Bullardia. Hänen viimeinen repliikkinsä on vaisulla äänellä lausuttu yksinkertainen toivomus: ”Saisinpa saattaa tämän kaupungin rauhassa hautaansa.”
Paljon myöhemmin tapahtumien jälkeen Ed Gentry herää keskellä yötä painajaisiin, joissa jonkun matkalla surmansa saaneen käsi kohoaa syvästä vedestä.
Rooleissa
muokkaaJon Voight | … | Ed Gentry |
Burt Reynolds | … | Lewis Medlock |
Ned Beatty | … | Bobby Trippe |
Ronny Cox | … | Drew Ballinger |
Bill McKinney | … | hillbilly |
Herbert Coward | … | hampaaton hillbilly |
James Dickey | … | sheriffi Bullard |
Tuotanto
muokkaaSyvän joen jokikohtauksia kuvattiin Tallulah-joen rotkossa Claytonissa, Georgiassa ja Chattooga-joella Georgian ja Etelä-Carolinan rajalla. Kohtauksia kuvattiin myös Etelä-Carolinan Salemissa ja Pohjois-Carolinan Sylvassa. Hautausmaakohtaus kuvattiin Mount Carmelin baptistikirkon hautausmaalla, joka on nykyään sata metriä Jocassee-tekojärven pinnan alla Etelä-Carolinassa.[1]
Banjo-kohtaus
muokkaaElokuva on tunnettu kohtauksesta jossa yksi päähahmoista (Ronny Cox) soittaa kitaraa kilpaa vastakkain banjoa soittavan nuoren pojan kanssa. Todellisuudessa nuorta poikaa näytellyt Billy Redden ei osannut soittaa banjoa, vaan musiikki tuli taustanauhoitettuna ja hänen vasemman käden soittoliikkeet suoritti ammattimuusikko, joka ei näkynyt kameraan.[2]
Kohtauksessa soitettu kappale oli Arthur Smithin vuonna 1954 säveltämä kappale ”Feudin’ Banjos”. Elokuvaversion kappaleesta nimeltä ”Dueling Banjos” tekivät Eric Weissberg ja Steve Mandell. Kappaletta käytettiin elokuvassa ilman Smithin lupaa, jonka seurauksena Smith ryhtyi oikeudenkäyntiin Warner Brothersia vastaan ja voitti lopulta kappaleen tekijänoikeudet ja rojaltit itselleen.[3]
Vastaanotto
muokkaaThe New York Times valitsi Syvän joen yhdeksi 1 000 parhaasta elokuvasta.lähde? Brittiläinen televisiokanava Channel 4 taas teki sadasta parhaasta elokuvasta luettelon, jossa Syvä joki oli sijalla 45.lähde?
Suomessa Syvä joki oli vuoden 1972 viidenneksi katsotuin elokuva lähes 290 000 katsojallaan.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Simon, Anna: Cable network to detail history of Lake Jocassee. The Greenville News, 20.2.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.2.2009. Arkistoitu 4.6.2011. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Deliverance's Most Famous Scene Was An Accident whatculture.com. Viitattu 24.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Arthur Smith, Musician Who Wrote ‘Dueling Banjos,’ Dies at 93 nytimes.com. 8.4.2014. Viitattu 24.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1972, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.
Aiheesta muualla
muokkaa- Syvä joki Internet Movie Databasessa (englanniksi)