Sylvie Kinigi
Sylvie Kinigi (s. 1952) oli Burundin pääministeri 10. heinäkuuta 1993 – 7. helmikuuta 1994 ja presidentti 27. lokakuuta 1993 – 5. helmikuuta 1994. Hän on ensimmäinen ja tähän päivään asti ainoa kyseisiä virkoja hoitanut nainen.[1]
| Sylvie Kinigi | |
|---|---|
 |
|
| Burundin presidentti | |
|
27. lokakuuta 1993 – 5. helmikuuta 1994
|
|
| Edeltäjä | Melchior Ndadaye |
| Seuraaja | Cyprien Ntaryamira |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1952 (65–66) |
| Tiedot | |
| Puolue | UPRONA |
Tausta muokkaa
Kinigi syntyi vuonna 1952 tutsiperheeseen Burundin maaseudulle. Hänen isänsä oli kauppias ja hänen äitinsä maanviljelijä ja kotiäiti. Sylvie oli kuudesta lapsesta kolmas. Sisaruksista vanhimman, Sylvien isosiskon, piti jäädä kotiin äitinsä avuksi, mutta Sylvie sai mennä belgialaisten nunnien pitämään tyttökouluun. Hän sai sekä ensimmäisen että toisen asteen koulutuksen ja meni myöhemmin pääkaupunki Bujumburaan opiskelemaan taloustiedettä. 19-vuotiaana hän meni naimisiin erään professorinsa kanssa ja sai neljä lasta, mutta jatkoi opintojaan. Hän osallistui myös hallituksen tutsipuolueen naisten järjestön toimintaan ja onnistui saamaan aikaan lakimuutoksia sekä taloudellisia ja sosiaalisia apuvälineitä naisille. Hän johti ryhmää pääkaupungissa ja oli kansallisen johtoryhmän naisten osaston jäsen. Valmistuttuaan Burundin yliopistosta Kinigi sai työn Burundin keskuspankista ja opetti samaan aikaan yliopistossa. Hän sai pankissa ylennyksen ja vastuuta tutkimustyössä ja opinnoissa. Vuonna 1991 hänestä tuli pääministerin neuvonantaja ja hän oli vastuussa asevoimien menojen vähentämisessä ja talousuudistuksen toteuttamisesta. [2]
Hutujen ja tutsien välillä oli käynnissä aseellinen selkkaus vuoteen 1993 asti. Silloin pidettiin vaalit demokratiaan siirtymisen merkkinä. Suureksi yllätykseksi opposition johtaja Melchior Ndadaye valittiin Burundin presidentiksi. Hän valitsi hallituksen, jonka jäsenistä kaksi kolmasosaa oli hutuja ja yksi kolmasosa tutseja. Sylvie Kinigistä tuli pääministeri. Ndadaye pyrki rakentamaan yhtenäisyyttä Burundin kahden etnisen ryhmän välille ja toivoi vähentävänsä tutsien vihamielisyyttä hallintoa kohtaan nimittämällä tutsisukuisen Kinigin pääministeriksi. Kinigi ilmoitti, että sovinnon tekeminen olisi hänen ensisijainen tavoitteensa. [3]
21. lokakuuta presidentti Ndadaye ja kuusi hänen ministeriään kuolivat tutsikapinallisten käsiin. Se aloitti Burundin sisällissodan ja etniset levottomuudet levisivät laajalti koko maahan. Kinigi ja muut vanhemmat hallinnon jäsenet pakenivat Ranskan lähetystöön ja selvisivät kaaoksesta. Muutaman päivän päästä Kinigi onnistui kokoamaan 22:sta ministeristä 15 jatkamaan töitä ja toimitti menestyksekkäästi presidentin virkaa. Hänen asemansa sai vahvistusta, kun entiset presidentit Pierre Buyoya ja Jean Baptiste Bagaza antoivat tukensa hänen hallitukselleen.[4]
Tammikuussa 1994 parlamentti valitsi entisen maatalousministeri Cyprien Ntaryamiran presidentiksi Ndadayen loppukaudelle. Koska Ntaryamira oli hutu, nimitys synnytti monissa tutseissa vihamielisyyttä. Kinigi kuitenkin tunnusti Ntaryamiran presidentiksi, mutta erosi pääministerin virasta kun hänet vihkittiin virkaan. Hän oli kaikkien osapuolten kritiikin, hyökkäysten ja uhkausten kohde ja lähtikin pian maasta. Helmikuussa hänen virkaansa vihittiin Anatole Kanyenkiko, toinen tutsi.
Vuonna 2004 Kinigi työskenteli Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman parissa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Torild Skard (2014) 'Sylvie Kinigi', page 288-91,"Women of power - half a century of female presidents and prime ministers worldwide", Bristol: Policy Press ISBN 978-1-4473-1578-0
- ↑ Skard (2014)
- ↑ Gunhild Hoogensen and Bruce O. Solheim (2006) 'Sylvie Kinigi' page 50-52, "Women in power - world leaders since 1960", Westport, CT: Praeger and Skard (2014) ISBN 0-275-98190-8
- ↑ Hoogensen (2006) and Skard (2014)
