Sven Sture
Sven Niilonpoika Sture (k. 1424), oli vitaaliveljien johtajia ja myöhemmin ritari.
Sven Niilonpoika Sture oli tanskalaisen ritari Nils Sturen poika, joka mainitaan vuosina 1377 ja 1392 ja jolla oli sama vaakuna kuin Sven Niilonpojalla. Vaikka Sven Sture alkuaan oli Hallannista, jo vuonna 1392 hän omisti kartanoita myös Pohjois-Smoolannissa ja asui siellä 1400-luvun alussa. Vuonna 1395 tai vuoden 1396 alussa kuningatar Margareeta lähetti Sturen Gotlantiin siellä olevien joukkojensa komentajaksi, ja hän onnistui ottamaan haltuunsa saaren maaseudun. Sitten hän yritti vallata Visbyn, jossa kuningas Albrektin poika herttua Eerik hallitsi, mutta vuoden 1397 alussa hän siirtyi vihollisen puolelle.[1][2]
Sturesta tuli nyt yksi merkittävimmistä vitaliaanien päällikköistä ja tässä ominaisuudessa hän lähti retkikuntaan Tukholmaa vastaan saman vuoden juhannuksena. Hansalainen varuskunta oli kuitenkin vartioimassa, ja Sture joutui palaamaan Gotlantiin. Pian tämän jälkeen herttua Eerikin kuoleman seurauksena hänestä tuli koko saaren päällikkö. Vitaliaanien ryöstöt omaksuivat nyt hänen johdollaan hurjemmat muodot kuin koskaan ja he hyökkäsivät ystävän ja vihollisen kimppuun ilman suurta eroa. Sen vuoksi oli suuri helpotus Itämeren laivaliikenteelle, kun Saksalaisen ritarikunnan suurmestari Konrad von Jungingen onnistui valloittamaan Gotlannin keväällä 1398 ja ajamaan Sturen sieltä pois. Sture otti välittömästi haltuunsa Gaddaborgin, Faxeholmin ja muita linnoituksia Pohjanlahden rannalla ja hallitsi sieltä koko Ruotsin Norlantia ja Pohjanmaata, mutta teki pian Algot Magnuksenpoika Sturen välityksellä sovinnon kuningattaren kanssa, joka sai siten edellä mainitut linnoitukset haltuunsa.[1][2]
Menneisyydestään huolimatta Sture, joka näyttää olleen lähellä tunnettua Abraham Broderinpoikaa, nautti loppuelämänsä ajan varsin korkeaa kuningatar Margareetan ja kuningas Eerikin luottamusta. Vuosina 1403-04 hän osallistui Algot Magnuksenpojan Gotlannin retkelle, tuli ritariksi viimeistään vuonna 1407, toimi kuninkaallisen neuvoston puheenjohtajana ja delegoi neuvottelut holsteinilaisten kanssa Slesvigissä vuonna 1417 ja toimi vuodesta 1416 kuolemaansa saakka Sundholmin linnan komentajana Njudungissa Smoolannissa. Ainakin viimeisinä vuosina hänellä oli Ekesjön, myöhempi Eksjöhofgårdin kartano lähellä mainittua linnaa. Kullenissa, jossa hän myös omisti maata, hän vielä vanhuudessaankin silloin tällöin ryösti ohikulkevia hansalaivoja.[1][2]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Sture, Sven Nilsinpoika (K ennen 1424) – Kansallisbiografia
- Otso-Petteri Siirilä, Vitaliaaniveljien käsittelyn muuttuminen Itämeren lähteissä vuosina 1390-1398 Yleisen historian pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, 2021