Avaa päävalikko

Sven Ille Agaton Jalavisto, vuoteen 1925 Elmgren (29. elokuuta 1905 Hamina[1]5. elokuuta 1974 Helsinki[2]) oli diplomi-insinööri ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvon.

HenkilöhistoriaMuokkaa

Sven Jalaviston vanhemmat olivat ylilääkäri Robert Elias Elmgren ja Inez Helena Meurman ja puoliso vuodesta 1934 Alli Hilja Tuulikki Hupa (entinen Höglund).[1] Fysiologian professori Eeva Jalavisto ja laulaja Tuomi Elmgren-Heinonen olivat hänen sisariaan.[3] Jalavisto tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1923 ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1928, insinööriupseerin tutkinnon hän suoritti Kadettikoulussa 1929. Jalavisto oli Suomenlinnan ja Santahaminan teknisten laitosten käyttöinsinööri 1929–1931, Valtion laivatelakan Suomenlinnan sähkölaitoksen käyttöinsinööri 1932–1934, Suomen Sähkö -yhtiön palveluksessa 1934–1936, Oulu Oy:n voimalaitos- ja sähköinsinööri 1936–1941, Weilin & Göös -yhtiön teknillinen johtaja 1941–1948 ja HPY:n toimitusjohtaja 1948–1970. Jalavistolla oli useita luottamustoimia, kuten Puhelinlaitosten Liiton puheenjohtajuus 1949–1965. Kauppaneuvoksen arvon hän sai 1969. Sotilasarvoltaan Jalavisto oli insinöörimajuri.[1][2][4]

JulkaisujaMuokkaa

  • Piirteitä graafisesta teollisuudestamme 50 vuoden ajalta, 1946

LähteetMuokkaa

  1. a b c Pentti Huovinen, L. Arvi P. Poijärvi, Keijo Virtanen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1970, s. 310–311. Helsinki: Otava, 1970.
  2. a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 6.8.1974, s. 9.
  3. Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 199–200. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  4. Fraser, Ole (toim.): Suomen Sähköinsinööriliitto r.y. Matrikkeli. Finlands Elektroingenjörsförbund r.f. Matrikel 1926–1951, s. 112. Helsinki: Suomen Sähköinsinööriliitto, 1951.