Suurisuukala
kalalaji
Suurisuukala (Epibulus insidiator) on melko suurikokoinen huulikala.
| Suurisuukala | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Huulikalat Labridae |
| Suku: | Epibulus |
| Laji: | insidiator |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epibulus insidiator |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Suurisuukalalla on valkoinen pää ja ruskea vartalo, jossa kulkee keltainen pystyraita. Nimensä se on saanut suustaan, jonka se voi heilauttaa puolen kalan mittaiseksi lonksauttamalla leukaluunsa sijoiltaan. Kala voi kasvaa 35 cm:n pituiseksi.
Nuoret yksilöt ovat aivan erinäköisiä ja muistuttavat Wetmorella-suvun huulikaloja.[2]
Alkuperä muokkaa
Suurisuukaloja elää Indopasifisella merialueella 1–40 metrin syvyydessä. [3]
Ravinto muokkaa
Suurisuukala pyydystää joustavan leukaloukkunsa avulla erilaisia rapuja ja pieniä kaloja.
Lähteet muokkaa
- ↑ To, A., Liu, M., Craig, M. & Rocha, L.: Epibulus insidiator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Australian Museum Fish Online
- ↑ Epibulus insidiator (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Värikuvia Animal Diversity Web