Suuri pakana-armeija

Suuri pakana-armeija (engl. The Great Heathen Army) oli Tanskasta lähtöisin ollut viikinkiarmeija, joka ryösteli ja valloitti suuren osan Englantia 800-luvun lopulla. Armeijan koosta ei ole säilynyt luotettavia tietoja, mutta se oli suurimpia sotajoukkoja lajissaan. Siihen kuului satakunta laivaa ja tuhansia sotilaita.

Ivar ja Ubbe valloittamassa Englantia kostaakseen isänsä kuoleman, kuva 1400-luvulta olevasta manuskriptistä.

Englannin kuningaskuntia noin vuonna 800

Merciaan haudatun viikingin miekka, joka on nykyisin Derbyn kaupunginmuseossa.

Nimitystä Great Heathen Army käytetään Anglosaksien kronikassa, joka on myös lähteenä useimmille tiedoille armeijasta. Ensimmäinen pakana-armeijaan liittyvä maininta on vuodelta 845, jolloin viikinkisoturit hyökkäsivät Pariisiin, mahdollisesti kuuluisan Ragnar Lodbrokin johdolla. Viikingit ryöstelivät Pariisin lähiseutuja vuodesta 850 alkaen. Saatuaan kokemusta Manner-Euroopasta he lähtivät valloittamaan Englantia. Pohjoismaisten tarujen mukaan valtauksen syynä oli kosto, koska Northumbrian kuningas Ælla oli surmannut Ragnar Lodbrokin.

Viikingit olivat tehneet Englantiin ryöstöretkiä ainakin vuodesta 793 alkaen. Luostarit ja pienet kaupungit olivat viikinkien suosikkikohteita. He iskivät laivoillaan rannikolle, keräsivät luostarien hopeat ja muuta saalista ja pakenivat jälleen merelle iskeäkseen seuraavaan kaupunkiin jälleen äkkirynnäköllä. Ryöstöretkiä tehtiin kesäaikana, talveksi palattiin Skandinaviaan. Suuren pakana-armeijan toimintatapa ja tavoitteet olivat kuitenkin erilaiset: he tulivat valloittamaan maan jäädäkseen sinne asumaan.

Englannin valloitus

Ragnar Lodbrokin poikien Ubben, Halfdanin ja Ivarin johdolla viikinkiarmeija laski maihin Itä-Angliaan vuonna 865. Itä-Anglian kuningas Edmund osti rauhan antamalla viikinkien käyttöön hevosia. Vuonna 866 pakana-armeija ratsasti pohjoiseen ja valloitti Northumbrian kuningaskunnan. He tekivät iskuja Merciaan ja muualle lähiseuduille. Nottinghamissa viikingit joutuivat piiritykseen, kun anglosaksit kokosivat yhteisen armeijan, jota johtivat Wessexin kuningas Ethelred ja Mercian kuningas Burgred. Viikingit joutuivat perääntymään Yorkiin. Kuningas Edmundin johtamaa Itä-Anglian kuningaskuntaa viikingit joutuivat yrittämään^selvennä 869 ja 870. Saatuaan Edmundin vihdoin kiinni 870 he antoivat jousimiesten harjoitella käyttäen tätä maalinaan ja katkaisivat lopulta Edmundin kaulan. Edmund julistettiin myöhemmin pyhäksi, ja häntä kutsutaan nimellä Edmund Marttyyri. Viikingit jättivät Itä-Anglian johtoon paikallisen alikuninkaan ja siirsivät päämajansa Thamesia pitkin Readingiin.

Kesällä 874 Skandinaviasta tuli nimellä Great Summer Army kutsuttuja lisäjoukkoja, joiden avulla viikingit valtasivat Mercian 874. He perustivat päämajansa Reptoniin, ajoivat kuningas Burgredin maanpakoon ja nostivat nukkehallitsijaksi Burgredin vastustajan Ceolwulfin. Vuonna 875 viikinkijoukot jakaantuivat, Great Summer Army siirtyi Cambridgeen ja yritti hyökätä sieltä Wessexiin, kun taas Halfdanin johtama alkuperäinen pakana-armeija siirtyi Yorkiin. Halfdan syrjäytti Northumbrian nukkehallitsijan ja perusti muodollisesti Yorkin eli Jorvikin kuningaskunnan 876, ja asettui itse sen ensimmäiseksi kuninkaaksi. Vuonna 878 Wessexin kuningas Alfred Suuri joutui viikinkien yllätyshyökkäyksen kohteeksi, pakeni miehineen Somersetin lakeuksille ja kävi sieltä viikinkejä vastaan sissisotaa. Lopulta Ethandunin taistelun jälkeen Wedmoren rauhassa Englanti jaettiin kahtia: Alfredin Wessexiin ja viikinkien Danelageniin.

Seuraukset

Veljesten johtama armeija jakaantui vuonna 869, kun Ivar Ragnarsson lähti Irlantiin, ja Halfdan ja Ubbe jäivät Englantiin. Irlannissa Ivarista tuli Dublinin kuningas. Ragnar Lodbrokin pojista neljäs, Björn Ragnarsson, ryösteli samaan aikaan Manner-Euroopan rannikoita. Hänellä sanotaan olleen 6 000 miestä ja yli 600 laivaa, jotka tulivat vuodessa niin täyteen ryöstösaalista, että Björnin täytyi lähteä paluumatkalle.

Suuren pakana-armeijan valloittamista alueista heidän jälkeläistensä hallussa pisimpään säilyi Yorkin eli Jorvikin kuningaskunta, joka pysyi koossa vuoteen 950. Viikinkien jälkeläiset englantilaistuivat vähitellen, ja 880-luvulla kaupungin yläluokka kääntyi kristinuskoon.