Suttung
Suttung (muinaisnorjaksi Suttungr) on skandinaavisessa mytologiassa jotuni eli jättiläinen, jolla oli hallussaan runouden sima. Kun kääpiöt Fjalarr ja Galarr murhasivat hänen vanhempansa, Suttung otti kääpiöt, vei heidät merelle ja asetti heidät riutalle, joka peittyi nousuveden aikaan. Kääpiöt anoivat silloin armoa ja tarjosivat sovituksena Suttungin vanhempien murhasta arvokasta simaa. Suttung suostui ja vei siman kotiin, missä hän kätki sen kammioon Hnitbjörg-vuoren sisään ja asetti tyttärensä Gunnlodin vartioimaan sitä.[1]
Kääpiöiden valmistama juoma oli runouden simaa, joka antoi juojilleen runouden ja viisauden lahjan. Aasojen johtaja Odin alkoi himoita sitä. Odin porasi tiensä kallion läpi ja vietteli Suttungin tyttären Gunnlodin, joka antoi siman Odinille. Odin joi kaiken siman ja lähti sen jälkeen lentämään kotkan muodossa Asgårdiin.[2]
Suttung oli kuitenkin huomannut petoksen, ja hänkin muutti itsensä kotkaksi. Suttung alkoi tavoittaa Odinia. Kun aasat näkivät Odinin lähestyvän Asgårdia, he laittoivat pihalle valmiiksi vateja. Odin sylki niihin siman. Suttung oli kuitenkin saada Odinin kiinni, ja siitä säikähtäneenä Odin virtsasi osan simasta. Tätä kutsutaan kehnojen riimittelijöiden osaksi. Vateihin kerättyä simaa annettiin jumalille sekä niille ihmisille, joilla oli runouden lahja. Runoutta kutsutaankin Odinin saaliiksi ja lahjaksi sekä jumalten juomaksi.[1] Käsitettä "Suttungin sima" käytetään usein runouden parafraasina.[2]