Suomenröyhytatar
Suomenröyhytatar eli suomentatar (Koenigia × fennica, aiemmin Aconogonon × fennicum) on kurjentattariin kuuluva lajiristeymä, joka on alppiröyhytattaren eli alppitattaren (Koenigia alpina) ja laavaröyhytattaren eli laavatattaren (Koenigia weyrichii) risteymä.[2][1]
| Suomenröyhytatar | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Kurjentattaret Koenigia |
| Laji: | × fennica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Koenigia × fennica |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Suomenröyhytatar on kookas monivuotinen ruoho ja kasvaa 100–170 senttimetriä korkeaksi. Kantalajeistaan se muistuttaa enemmän laavaröyhytatarta, johon verrattuna suomenröyhytattaren lehdet ovat kapeammat ja alta vähemmän karvaiset. Kasvutapa on pensasmainen. Kasvi kukkii heinä–elokuussa kellanvalkoisin monikukkaisin röyhykukinnoin, jotka eivät haise hyvältä.[3]
Levinneisyys muokkaa
2000-luvulla lajista on tullut Suomessa yleinen viljelykarkulainen, jota esiintyy villiintyneenä Lappia myöden. Se kasvaa karkulaisena tienvarsilla ja joutomailla.[3][4]
Käyttö muokkaa
Suomenröyhytatarta kasvatetaan Suomessa yleisenä koristekasvina ja käytetään muun muassa näkösuojakasvina koristepensaiden sijaan. Se on suomalainen perinnekasvi.[3]
Lähteet muokkaa
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Suomen Lajitietokeskus: Suomenröyhytatar – Koenigia ×fennica Viitattu 28.1.2022.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ a b c Arboretum Mustila: Aconogonon × fennicum – suomenröyhytatar mustila.fi. Viitattu 16.10.2017.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: suomenröyhytattaren (Koenigia ×fennica) levinneisyys. Kasviatlas 2020. 2021. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.10.2021.