Suomenlehtovähämittari
Suomenlehtovähämittari (Chloroclystis v-ata ssp. relicta) on lehtovähämittarin endeemisesti Suomessa tavattava alalaji. Se on luokiteltu vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa vaarantuneeksi (VU)[2]. Alalaji oli aikaisemmin rauhoitettu, mutta rauhoitus päättyi 1. heinäkuuta 2013. Se on kuitenkin edelleen erityisesti suojeltavien lajien listalla.[3]
| Suomenlehtovähämittari | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Kenttämittarit Larentiinae |
| Suku: | Chloroclystis |
| Laji: | lehtovähämittari v-ata |
| Alalaji: | relicta |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Chloroclystis v-ata ssp. relicta |
|
| Katso myös | |
Suomenlehtovähämittari on atlanttisen lämpökauden jälkeinen relikti, joka on elänyt kantalajista täysin eristyneenä populaationa tuhansia vuosia. Alalaji syntyi noin 3 000 vuotta sitten, kun Oulun korkeudelle saakka levittäytyneet lehmusmetsät pirstoutuivat ilmaston kylmenemisen seurauksena, ja osa lehtovähämittareista jäi pysyvästi eristyksiin pääpopulaatiosta. Nykyisin suomenlehtovähämittaria tavataan ainoastaan Karjalohjalla sijaitsevassa Karkalin luonnonpuistossa, jonka alueella sijaitsee Suomen suurin sisämaan lehmusmetsä.[4][5]
Suomenlehtovähämittari eroaa päälajista sekä elintavoiltaan että geneettisesti. Populaatio on elinvoimainen, mutta kantalajin vähittäinen leviäminen suomenlehtovähämittarin esiintymisalueelle voi johtaa alalajin häviämiseen.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomenlehtovähämittari – Chloroclystis v-ata relicta laji.fi. Viitattu 1.8.2022.
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s.445
- ↑ Finlex: Luonnonsuojeluasetus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005, s.208. ISBN 951-31-3317-6
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]