Suodin (valokuvaus)

Suodin (myös: suodatin) on objektiiviin kiinnitettävä optinen lisävaruste, jolla voidaan vaikuttaa filmille tai kuvakennolle tallennettavaan lopulliseen valokuvaan. Vaikka kuvankäsittelyllä voidaankin toistaa lukuisten suotimien vaikutuksia, suotimilla on edelleen paikkansa valokuvauksessa.

55 mm:n suotimia

Lisävarusteen tehtävänä on suodattaa (eikä "suotia") valoa, eli vaimentaa tiettyjä aallonpituuksia. Tällä perusteella "suodatin" olisi loogisempi sana; tästä huolimatta "suodin" on nykyään yleisemmin käytössä.

Suotimia on kahta päätyyppiä. Tavallisempaa objektiivin etuosaan kiinnitettäviä suotimia ja objektiivin takaosaan, kameran rungon ja objektiivin väliin kiinnitettäviä suotimia.

Objektiivin etuosaan kiinnitettävien suotimien osalta on vastaavasti olemassa kaksi päätyyppiä, sellaisenaan objektiivin suodinkierteeseen kiinnitettävät suotimet ja erilliseen suodinkierteeseen kiinnitettävään suodinkiinnikkeeseen kiinnitettävät suotimet.

Suotimia valmistetaan erikokoisina ja yhden koon suotimet sopivat vain vastaavan kokoiseen suodinkierteeseen. Suotimien käytön useammissa objektiiveissa mahdollistamiseksi objektiivien valmistajat pyrkivät usein yhdenmukaistamaan määrättyyn sarjaan kuuluvien objektiivien suodinkierteiden koon siten, että esimerkiksi harrastelijoille suunnatuissa objektiiveissa suotimien halkaisija on vaikkapa 52 tai 58 millimetriä, kun ammattikäyttöön tarkoitetuissa objektiiveissa koko voi olla vaikkapa 72, 77 tai 82 millimetriä, joissakin tapauksissa jopa 130 millimetriä.

Huomioitaessa täyskokoista 36 millimetrin filmiä pienemmällä kennolla toteutetut digitaaliset järjestelmäkamerat, suotimien kanssa voidaan käyttää erinäisiä soviterenkaita, joilla esimerkiksi 58 millimetrin suodin voidaan kiinnittää 72 millimetrin suodinkierteen objektiiviin niin, etteivät suotimen reunat tästä huolimatta piirry lopulliseen kuvaan.

Yleispiirteitä erilaisista suotimista on kuvattu alla.

Suojalasi

Suojalasi ei ole varsinainen suodin. Suojalasilla tarkoitetaan objektiivin etummaista linssielementtiä suojaamaan tarkoitettua lasia, jonka tarkoituksena ei ole vaikuttaa tallennettavaan lopulliseen kuvaan. Suojalasin tarkoituksena on yksinomaan suojata objektiivin etummaista linssielementtiä naarmuilta ja lialta.

Värisuodin

Värivalokuvauksessa ja varsinkin digitaalisen valokuvauksen ja digitaalisen jälkikäsittelyn aikakautena tasaväristen värisuotimien käyttö on vähentynyt kuvaustilanteessa. Nykyään sama vaikutus voidaan saada aikaan helpommin kuvankäsittelyn avulla.

Mustavalkoisessa filmivalokuvauksessa erilaisilla värisuotimilla on oma vaikutuksensa valokuvien lopulliseen ulkoasuun, korostaen tiettyjä värejä ja heikentäen muita. Keltainen suodin korostaa sinisiä ja valkoisia sävyjä, kuten taivasta ja pilviä, samoin kuin punainen suodin, jonka vaikutus on vielä dramaattisempi. Vihreä suodin korostaa esimerkiksi puita ja kasvillisuutta.

Ultravioletti (UV 0)

Ultraviolettisuodin on väritön, tavalliselta lasilta näyttävä suodin. Se vähentää filmille tai kennolle pääsevän ultraviolettivalon määrää, jonka katsotaan esimerkiksi korkealla vuoristossa tai aavalla merellä pehmentävän värikontrastia. Yleisesti ultraviolettisuotimia käytetään kuitenkin suojaamaan objektiivin etummaista linssielementtiä suojalasin tavoin.

Päivänvalo (Skylight 1A/B)

Päivänvalosuodin on ultraviolettisuodinta vastaava suodin. Ulkonäöllisesti suodin näyttää ultraviolettisuotimelta, mutta on väriltään hailakan oranssi tai vaaleanpunainen.

Kuten ultraviolettisuodinkin, päivänvalosuodin poistaa ultraviolettisäteilyn mahdollisesti tuomia pehmentymiä kuvien värikontrastissa. Toisin kuin ultraviolettisuodin, päivänvalosuodin vähentää kuvan värilämpötilaa, mikä on omiaan tekemään esimerkiksi kalpean ihon lämpimämmän oloiseksi (värilämpötila mielletään usein käänteisesti, vaikka todellisuudessa mitä suurempi värilämpötila, sitä kylmemmän oloiset värit). Muuten suotimen käytännön vaikutus on kuten ultraviolettisuotimella.

Ultraviolettisäteilyyn liittyvien kysymysten lisäksi suodin ei saa aikaan vaikutuksia, joita ei voisi toisintaa kuvankäsittelyohjelmalla. Suotimen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyssä on kuitenkin helpompaa, jos alkuperäinen kuva on kuvattu RAW-muotoon, jolloin kuvan värilämpötilan valinta on yksinkertaisempaa.

Harmaasuodin (ND 2, 4, 8)

Hoya HMC NDx8 -harmaasuodin 72mm-suodinkierteeseen

Harmaasuodin on väriltään harmaa suodin, jonka tarkoituksena on vähentää filmille tai kuvakennolle pääsevän valon määrää. Ulkonäöllisesti suodin näyttää harmaalta UV-suotimelta.

Suotimen tarkoituksena on mahdollistaa oikea valotus erinäisissä erikoisemmissa kuvaustilanteissa.

Mikäli valokuvaaja tahtoo esimerkiksi kuvata veden rasvatyynenä tai putouksen yhtenäisenä vesivirtana, tarvitaan pidempiä valotusaikoja. Päivänvalossa kuvattaessa tällaiset valotusajat saavat kuvan kuitenkin tavallisesti ylivalottumaan. Ylivalottumisen estämiseksi voidaan käyttää harmaasuodinta, joka vähentää filmille tai kennolle pääsevän valon määrää niin, että tavoiteltu vaikutelma saavutetaan kuvan ylivalottumatta.

Koska valotukseen vaikuttaa paitsi valotusaika, myös käytettävä aukko, harmaasuotimien avulla voidaan myös käyttää suurempaa aukkoa ilman, että kuva ylivalottuisi. Käytännössä tästä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun yksilönä ilmenevä kohde kuten henkilö, tahdotaan erottaa taustastaan mahdollisimman lyhyellä syväterävyysalueella.

Harmaasuotimia valmistetaan eri vahvuuksina, joista tavallisimmat lienevät aukon (1/2), kaksi (1/4) tai kolme (1/8) vallitsevan valon määrästä filmille tai kennolle päästävät suotimet.

Tämän suotimen vaikuttaessa suoraan filmille tai kennolle tallennettavan kuvainformaation ominaisuuksiin, sen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyohjelmassa voi olla hankalaa tai mahdotonta.

Murtovärisuodin

Murtovärisuodin eli puolivärisuodin on osin värjätty, osin väritön suodin. Suotimen tarkoituksena on mahdollistaa valokuvan dynaamisen alueen hallinta vähentämällä kuvan eri osien välisiä valotuseroja. Tavallisimmin murtovärisuodinta käytetään maisemakuvauksessa vähentämään kuvan eri osissa ilmenevän valon määrän eroja siten, että esimerkiksi taivaalla olevat pilvet piirtyvät ylivalottumatta ja kuvan alaosassa oleva maa ei puolestaan alivalotu.

Tämän suotimen vaikuttaessa suoraan filmille tai kennolle tallennettavan kuvainformaation ominaisuuksiin, sen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyohjelmassa voi olla hankalaa tai mahdotonta.

Polarisaatiosuodin

Polarisaatiosuotimella otetulla kuvalle tyypillinen syvä väritys

Polarisaatiosuotimella otetulla kuvalle tyypillinen tummansininen taivas ja korostunut valkoinen alue

Polarisaatiosuodin vähentää vedestä, lasista ja muilta ei-metallisilta pinnoilta kuvaan tulevia heijastuksia. Vastaavasti suodin syventää kuvan värisävyjä, tehden esimerkiksi taivaasta tummansinisen. Taivaan sinen syvetessä pilvet erottuvat tavanomaista valkoisempina. Myös vihreillä lehdillä värisävyjen syveneminen on huomattavaa.

Polarisaatiosuotimia on kahta päätyyppiä, lineaarisia- ja pyöröpolarisaatiosuotimia. Viimeksi mainitut ovat nykyisin käytetympiä niiden mahdollistaessa järjestelmäkamerassa automaattisen tarkennuksen ja -valotuksen, joissa saattaa lineaarisia polarisaatiosuotimia käytettäessä ilmetä häiriöitä.

Rakenteellisesti pyöröpolarisaatiosuotimessa on kaksi erillistä elementtiä - varsinainen suotimeen kiinnitettävä osa suotimesta ja siihen kiinnitetty käännettävä kehä, jolla polarisoinnin voimakkuutta voidaan säädellä. Voimakkaimmillaan vaikutus on silloin, kun auringon valo on 90-asteen kulmassa kuvaajaan ja polarisaatio on säädetty voimakkaimmilleen.

Polarisaatiosuotimen haittana voidaan pitää sitä, että se vähentää äärimmillään filmille tai kennolle pääsevän valon määrää kaksi aukkoa, eli valon määrä laskee neljäsosaan vallitsevan valon määrästä. Toisaalta harmaasuodinta koskevassa osiossa esitetyin tavoin, tämä voi joskus olla toivottavaa.

Koska suodin vaikuttaa suoraan tallennettavan kuvainformaation ominaisuuksiin, sen vaikutusten toisintaminen kuvankäsittelyohjelmassa voi olla hankalaa tai mahdotonta.

Suotimien suhde kuvankäsittelyohjelmiin

Huomioitaessa kuvankäsittelyohjelmien tarjoamat mahdollisuudet muokata kuvaa jälkikäteen, suotimien käyttö saattaa vaikuttaa osin tarpeettomalta.

Lopullisen valokuvan kannalta vaikutuksellisimpina suotimina voitaneen pitää polarisaatio-, harmaa- ja murtovärisuotimia, näiden vaikuttaessa tallennettavaan kuvaan tavalla, jota kuvankäsittelyohjelmilla on äärimmäisen hankalaa tai mahdotonta toistaa jälkikäteen. Mainituille suotimille on yhteistä se, että ne vaikuttavat suoraan filmille tai kennolle tallennettavaan kuvainformaatioon, polarisaatiosuotimen vähentäessä tai poistaessa ilman sellaista otetussa kuvassa olevia heijastumia ja harmaa- ja murtovärisuotimien mahdollistaessa sellaisen informaation tallentamisen, joka ilman niitä jäisi ylivalottuneena tallentumatta kokonaan.

Suotimien edut ja haitat

Suotimien tuomia etuja objektiivien suojaamisessa pidetään sinänsä kiistattomina. Selvää on, että esimerkiksi lian poistaminen suotimen pinnalta sisältää vähäisemmän taloudellisen riskin kuin itse objektiivin etummaisen linssielementin puhdistaminen. Mikäli suodin vahingoittuu, vahinko rajoittuu suotimen arvoon, objektiivin vahingoittumisen aiheuttaessa pahimmillaan suotimen arvoon nähden moninkertaiset menetykset.

Suotimien haittana voidaan pitää kuitenkin sitä, että ne saattavat heikentää kuvanlaatua. Kuvanlaadun heikkenemisen osalta suotimen laadulla on kuitenkin keskeinen merkitys. Suositeltavana pidetään, että suodin vastaa laatutasoltaan vähintään objektiivin laatua.

Suotimien lisätessä ylimääräisiä optisia elementtejä kuvan ottamiseen, suodinta käytettäessä vastavalosuojan käyttämistä pidetään yleisesti erityisen perusteltuna, sillä suotimet ovat omiaan luomaan erilaisia heijastumia kuviin.

Suotimien käyttö voi myös suoraviivaistaa kuvan jälkikäsittelyä. Toisaalta, suotimella otettu kuva ei välttämättä mahdollista niin suurta jälkikäsittelyvaraa, kuin ilman suodinta otettu kuva.

Katso myös

• Optinen suodatin yleensä, eikä vain valokuvauksessa