Sumuvirnayökkönen
Sumuvirnayökkönen (Lygephila viciae) on keskikokoinen keskikesän yöperhoslaji. Se on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa 2010 vaarantuneeksi (VU).[2]
| Sumuvirnayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Ritariyökköset Catocalinae |
| Suku: | Virnayökköset Lygephila |
| Laji: | viciae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lygephila viciae |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Keskikokoinen yökkönen, jonka siipien pohjaväri on ruskeanharmaa. Siipisuonet erottuvat selvästi vaaleina pitkittäisviiruina ja siiven kärkiosa on muuta siipeä tummempi, ruskeansävyinen. Siipisuonet jakavat munuaistäplän 5–7 erilliseksi täpläksi. Näiden täplien väri on yleensä mustanruskea, mutta joskus musta väri puuttuu ja täplät ovat lähes yhtä vaaleita kuin muukin siipi. Rengastäplä puuttuu kokonaan. Siiven etureunassa, lähellä tyveä on yksi selkeä mustanruskea täplä ja aaltoviiru erottuu lähellä siiven kärkeä vaaleana poikkiviiruna. Takasiivet ovat vaalean rusehtavanharmaat, sekä ylä- että alapinnaltaan ulospäin hieman tummuvat. Keskiruumiin etuosa on silmiinpistävän tumma. Siipien kärkiväli on 35–40 mm.[3][4]
Hyvin samannäköinen on sinivirnayökkönen (Lygephila craccae). Sumuvirnayökkösen voi myös sekoittaa yleisempään hakasvirnayökköseen (Lygephila pastinum), jonka siipisuonet eivät kuitenkaan erotu samaan tapaan.
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Sumuvirnayökköstä tavataan Etelä-Ranskasta ja Alpeilta aina Kiinaan, Japaniin ja Kuriileille saakka.[5] Lajin esiintyminen Suomessa on selvästi keskittynyt Etelä-Hämeeseen. Muutoin sitä on tavattu vain hajanaisesti etelärannikolla, lounaissaaristossa ja Etelä-Savossa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoleenväliin lennon huipun ollessa kesä-heinäkuun vaihteessa.[6]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Hyvin paikoittainen ja melko harvinainen laji. Hyvällä paikalla se saattaa olla runsaslukuinen, mutta muuten perhosia tavataan yksitellen. Virnayökkösen elinympäristöjä ovat lämpimät niityt, joilla kasvaa pensaikkoa, erilaiset rinnepaikat, tienpientareet sekä valoisat lehtimetsät. Perhoset lentävät hämärän tulosta alkaen koko yön ja käyvät ahkerasti kukilla. Ne myös tulevat valolle ja jossain määrin makealla nesteellä kostutetulle syötille.[4][5]
Toukkia voi tavata heinäkuusta syyskuuhun. Kotelo talvehtii.[7]
Ruotsissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi[8], Suomessa se on vaarantunut.[2]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka elää hiirenvirnalla (Vicia cracca), mutta ainakin Keski-Euroopassa myös muilla hernekasveilla.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Sumuvirnayökkönen – Lygephila viciae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/l/lygephila_viciae.html
- ↑ a b Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 232
- ↑ a b c http://www.artfakta.se/Artfaktablad/Lygephila_Viciae_101252.pdf
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/viciae.html
- ↑ http://www.artfakta.se/SpeciesFact.aspx?TaxonId=101252
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen perhostutkijain seura[vanhentunut linkki]
- Bestimmungshilfe des Lepiforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)
- lepidoptera.pl[vanhentunut linkki] (englanniksi)