Styreenioksidi

kemiallinen yhdiste

Styreenioksidi kuuluu epoksidien eli oksiraanien aineryhmään ja on heterosyklinen yhdiste. Aineen kemiallinen kaava on C8H8O ja rakennekaava C6H5CHCH2O. Siitä käytetään myös nimiä fenyylietyleenioksidi, fenyylioksiraani, styreeniepoksidi ja styryylioksidi.

Styreenioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 96-09-3
PubChem CID 7276
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H8O
Moolimassa 120,15 g/mol g/mol
Ulkomuoto Väritön-vaaleankeltainen neste
Sulamispiste −36,6 °C (200 K)
Kiehumispiste 194 °C (467 K)
Tiheys 1,052 g/cm3
Liukoisuus veteen Huonosti veteen

Styreenioksidi on palavaa normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritöntä - vaaleankeltaista nestettä, jolla tunnusomainen haju. Styreenioksidin moolimassa on 120,15 g/mol, sulamispiste −36,6 °C, kiehumispiste 194 °C, tiheys 1,052 g/cm3, leimahduspiste 76 °C (c.c.), itsesyttymislämpötila 498 °C ja CAS-numero 96-09-3. Aine liukenee huonosti veteen.

Styreenioksidi voi polymeroitua ollessaan yli 200 °C:n lämpötilassa emästen, happojen ja eräiden metallisuolojen vaikutuksesta.

Styreenioksidia valmistetaan hapettamalla styreeniä vetyperoksidilla tai käsittelemällä styreenin ja halogeenien vesiliuosten reaktiotuotetta emäksellä. Yhdistettä käytetään epoksigartsien valmistukseen ja muiden yhdisteiden synteesien lähtöaineena.[1][2][3]


Ympäristö- ja terveysvaikutukset muokkaa

Lyhytaikaisessa altistumisessa styreenioksidi ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä sekä voi aiheuttaa vaikutuksia keskushermostossa. Pidempiaikainen altistuminen voi aiheuttaa ihon herkistymistä. Styreenioksidi on luokiteltu Suomessa syöpäsairauden vaaraa aiheuttavaksi (ryhmä 3) sekä perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle vaaraa aiheuttavaksi aineeksi. Styreenioksidi on myrkyllistä kaloille.

Lähteet muokkaa

  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 247. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  2. Guenter Sienel, Robert Rieth & Kenneth T. Rowbottom: "Epoxides", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  3. Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 1186. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-1192-6784-3. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa