Avaa päävalikko

Jättimerivuokot[2] (Stichodactyla) on merivuokkojen suku. Sen joitakin lajeja pidetään joskus meriakvaariossa, jossa ne ovat kuplavuokkojen ohella helppohoitoisimpia lajeja.

Jättimerivuokot
Stichodactyla haddoni
Stichodactyla haddoni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Korallieläimet Anthozoa
Alaluokka: Kukkakorallit Hexacorallia
Lahko: Merivuokot Actiniaria
Heimo: Stichodactylidae
Suku: Jättimerivuokot
Stichodactyla
Brandt, 1835[1]
Synonyymit
  • Polyparium Korotneff, 1886
  • Stichodactylae
  • Stoichactis
  • Stychodactyla[1]
Lajit[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Jättimerivuokot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jättimerivuokot Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Stichodactyla haddoni kasvaa 50–65 senttiä leveäksi. Se on kevyesti poimuttunut levy, jossa on muutaman millin mittaisia lonkeroita. Väri voi olla vihreä tai sininen.[3]

Stichodactyla gigantea on tieteellisestä nimestään huolimatta sukunsa pienin jäsen ja jää halkaisijaltaan enintään puolimetriseksi. Sen pohjalevy on aina monilla poimuilla. Polttiaislonkerot ovat noin sentin pituiset.[4]

Stichodactyla mertensii voi olla metrin kokoinen, litteä levy, jonka reunat ovat kevyesti poimuttuneet. Sen lonkerot ovat 1–2 senttiä pitkiä.[5] Se on maailman suurin merivuokkolaji.[6]

LevinneisyysMuokkaa

Jättimerivuokkoja tavataan pehmeällä hiekkapohjalla Indopasifisella merialueella ja Atlantin länsiosissa.[7]

Vesiolot ja ravintoMuokkaa

 
Stichodactyla mertensii ja vuokkokaloja

Jättimerivuokot tarvitsevat voimakasta valoa ja melko kovan virtauksen. Indopasifiset lajit voivat elää symbioosissa vuokkokalojen kanssa, kun taas Atlantin lajien on havaittu elävän joskus yhdessä rapujen kanssa. Vuokko syö kalaa, äyriäisiä ja muuta liharuokaa. Sen polttiaislonkerot voivat vahingoittaa koralleja lähistöllä.[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c World Register of Marine Species (WoRMS): Stichodactyla (luettu 25.8.2019) (englanniksi)
  2. Honkala, Juha (päätoim.): Suuri tietosanakirja, s. 499. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  3. Meerwasser-lexicon
  4. Massimo Boyer: Giant sea anemone Edge of Reef. Viitattu 5.1.2009.
  5. Massimo Boyer: Mertens' sea anemone Edge of Reef. Viitattu 5.1.2009.
  6. Carwardine, Mark: Animal Records, s. 241. New York: Sterling Publishing, 2008. ISBN 978-1-4027-5623-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.8.2019). (englanniksi)
  7. a b Foster & Smith: Carpet Anemone Pet Education.

Aiheesta muuallaMuokkaa