Lasiveitsikalat
Lasiveitsikalat (Sternopygidae) on veitsikalojen lahkoon kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Keski- ja Etelä-Amerikasta. Eräitä lasiveitsikaloja pidetään myös akvaarioissa.
| Lasiveitsikalat | |
|---|---|
 Siimaveitsikala (Sternopygus macrurus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Veitsikalat Gymnotiformes |
| Heimo: |
Lasiveitsikalat Sternopygidae Cope, 1871 |
| Suvut[1] | |
| Katso myös | |
Lajit ja anatomia muokkaa
Varhaisimmat lasiveitsikalojen heimoon kuuluvat fossiilit on ajoitettu mioseenikaudelle. Nykyään heimoon luetaan kuuluvaksi lähteestä riippuen 5 tai 6 sukua ja 28–41 lajia. Tyypillisiä piirteitä heimon lajeille ovat pitkänomainen, litteähkö ja muodoltaan veitsenterää muistuttava ruumis. Eigenmannia- ja Rhabdolichops-sukujen lajien ruumis on läpikuultava. Kooltaan kalat voivat saavuttaa 12–140 senttimetrin pituuden ja suurin laji on siimaveitsikala (Sternopygus macrurus). Heimon kaloilla ei ole selkäevää eikä vatsaeviä ja peräevä on hyvin pitkä. Lasiveitsikaloilla on lihaskudoksesta muodostunut elin, joka tuottaa heikon sähkökentän.[1][2][3][4]
Levinneisyys ja elintavat muokkaa
Lasiveitsikalalajien levinneisyys ulottuu Panamasta Argentiinaan. Etelä-Amerikassa ainoa maa, jonka alueella heimon kaloja ei tavata on Chile. Veitsikalojen elinympäristöä ovat purot ja joet sekä tulvatasangot. Ravinto koostuu pienistä vesieläimistä, kuten hyönteisistä ja hyönteisten toukista ja planktonista. Eigenmannia-suvun lajeja ja siimaveitsikalaa pidetään akvaariokaloina.[1][2][3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 187. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.07.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Family Sternopygidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 235-238. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.07.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Roberto E. Reis, Sven O. Kullander, Carl J. Ferraris: Check list of the freshwater fishes of South and Central America, s. 487. EDIPUCRS, 2003. ISBN 8574303615. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.07.2013). (englanniksi)