Stefan W. Hell (1962, Arad, Romania[1]) on saksalainen fyysikko, joka tunnetaan mikroskopiatutkimuksista. Hell on yksi Max Planck Institute for Biophysical Chemistryn johtajista ja toimii myös saksalaisessa syöpätutkimuskeskuksessa Deutsches Krebsforschungszentrumissa. Hänelle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2014 yhdessä Eric Betzigin ja William Moernerin kanssa erittäin korkean resoluution fluoresenssimikroskopian kehittämisestä.[2]

Stefan W. Hell
Henkilötiedot
Syntynyt1962
Arad, Romania
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Siegfried Hunklinger
Tutkimusalue
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (2014)
Aiheesta muualla
nanobiophotonics.mpibpc.mpg.de

Hell opiskeli fysiikkaa Heidelbergin yliopistossa Saksassa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1990. Tämän jälkeen hän työskenteli tutkijana Siegfried Hunklingerin tutkimusryhmässä ja kiinnostui fluoresenssimikroskopiamenetelmien resoluution parantamisesta. Vuosina 1991–1993 Hell toimi tutkijana European Molecular Biology Laboratoryssa ja kehitti konfokaalimikroskopiamenetelmiä ja erityisesti niin kutsuttua 4Pi-mikroskopiaa.[2] Vuonna 1993 Hell siirtyi Turun yliopistoon lääketieteellisen fysiikan laitokselle, jossa hän johti fluoresenssimikroskopiaa tutkivaa tutkimusryhmää. Hell oli kiinnostunut kehittämään tekniikoita, joilla olisi hyvin korkea resoluutio ja soveltuisi biologisten systeemien tutkimukseen. Tähän tarkoitukseen soveltuvan laitteiston tulisi ylittää Ernst Abben muotoileman diffraktiorajan. Turussa ollessaan Hell kehitti stimuloidun emissio-depleetiomikroskopian (STED-mikroskopia) teoreettisen periaatteen ja osoitti, että käyttämällä fluoresenssitekniikkaa tällä laitteistolla päästäisiin hyvin korkeaan resoluutioon. Hell palasi Saksaan vuonna 1997 ja perusti nanofotoniikan laitoksen Max Planck -instituuttiin Heidelbergiin. Vuonna 2002 hänestä tuli laitoksen johtaja.[2][3]

Hellille on myönnetty lukuisia palkintoja hänen työstään. Hän sai kansainvälisen optiikan komission ICO:n palkinnon vuonna 2000, Otto Hanh -palkinnon vuonna 2009, Lise Meitner -palkinnon ja Körberin eurooppalaisen tiedepalkinnon vuonna 2011 sekä Kavli-palkinnon nanotieteessä vuonna 2014.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Stefan Hell - Facts Nobelprize.org. Viitattu 8.10.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Stefan Hell kavliprize.org. Viitattu 8.10.2014. (englanniksi)
  3. Scientific Background on The Nobel Prize in Chemistry 2014: Super-resolved fluorescence-microscopy Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia. Viitattu 8.10.2014. (englanniksi)