Stanley Clarke (s. 30. kesäkuuta 1951 Philadelphia, Pennsylvania) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan sekä sähköbasson että kontrabasson taitajana kuten myös elokuvasäveltäjänä.

Stanley Clarke
Stanley Clarke, takana George Duke
Stanley Clarke, takana George Duke
Henkilötiedot
Syntynyt30. kesäkuuta 1951 (ikä 72)
Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat
Ammatti muusikko, säveltäjä
Muusikko
Aktiivisena 1966–
Tyylilajit Jazz, fuusiojazz, funk, rock, pop, R&B
Soittimet bassokitara, kontrabasso, piano, urut, laulu
Yhtyeet Return to Forever, Chick Corea, Jeff Beck, Clarke/Duke Project, SMV, Animal Logic, George Duke
Levy-yhtiöt Polydor, Epic, Jazz Door, Heads Up International, Columbia, Sony, Portrait, Nemperor, IMS
Aiheesta muualla
www.stanleyclarke.com

Elämäkerta muokkaa

Nuoruus muokkaa

Stanley Clarke syntyi Philadelphiassa. Hänen äitinsä oli ammattimainen oopperalaulaja, ja Clarke kuuli hänen usein laulavan kotona. Clarke on kertonut äitinsä olleen hänen ensimmäinen taiteellinen vaikuttajansa.[1]

Clarke aloitti viulunsoiton opiskelun noin 12-vuotiaana, mutta hänen pituutensa ja pitkät sormensa aiheuttivat vaikeuksia[1]. Hän löysi kontrabassosta itselleen sopivamman instrumentin. Bassokitaran soiton Clarke aloitti hieman alle 16-vuotiaana. Jatkaessaan klassisen musiikin opiskelua hän soitti myös kaikenlaista pop-musiikkia paikallisten yhtyeiden kanssa erilaisissa pubeissa ja juhlatilaisuuksissa. Oppikoulun jälkeen hän meni Philadelphian musiikkiakatemiaan opiskelemaan sinfonista kontrabasson soittoa.[1]

Ura muokkaa

Clarke valmistui Philadelphian musiikkiakatemiasta ja muutti New Yorkiin vuonna 1971. Hän toimi siellä yhteistyössä monien kuuluisien muusikoiden, kuten Horace Silverin ja Art Blakeyn, kanssa. Hän tuli tunnetuksi Chick Corean vuonna 1971 perustamassa fuusio-yhtyeessä Return to Forever. Clarke alkoi näihin aikoihin myös tehdä soololevyjä.

Clarkea pidetään yhtenä basson suurimmista virtuooseista, ja hän hallitsee sekä akustisen basson että sähköbasson. Bassokitaran soitossa Clarke oli 1970-luvulla Jaco Pastoriuksen ohella suurin vaikuttajahahmo. Hän kehitti tunnistettavan soundinsa ja sovelsi funkissa käytettyä peukutustekniikkaa jazz -rock -musiikkiinsa. Clarke on myös kunnostautunut säveltäjänä. Sen lisäksi, että hän on säveltänyt soololevyjensä materiaalin ja monia Return to Foreverin kappaleita, hän on myös säveltänyt musiikkia useisiin elokuviin.

Toisin kuin muilla tunnetuilla 1970-luvun fuusio-yhtyeillä, Return to Foreverin ohjelmistoon kuuluivat pitkät bassosoolot, joissa Clarke pääsi näyttämään osaamistaan. Clarken omista levyistä merkittävin on vuonna 1976 julkaistu School Days, joka on yksi keskeisiä bassolevyjä ja samalla fuusion keskeisiä klassikkojulkaisuja.

Huolimatta siitä, että Clarke on huomattavan taitava kontrabasson soittaja, hän ei ole kuitenkaan levyttänyt perinteisempää jazzia juuri lainkaan. 1970-luvun lopulla hän alkoi monien muiden tuon ajan artistien tapaan sisällyttää levyihinsä yhä popmaisempia vaikutteita etääntyen näin myös fuusiosta.

Clarken soololevyistä tunnetuin on School Days (1976), ja muita mainittavia ovat esimerkiksi Stanley Clarke (1974) ja Journey to Love (1975). Clarken soitto ja sävellykset ovat hyvin edustettuna mukana myös kaikilla Return to Foreverin levyillä.

Clarken bassosoundi perustuu Alembic-bassokitaroihin joissa on aktiivielektroniikka. Clarke alkoi käyttää Alembic-bassoja 1970-luvulla, kun Rick Turner niminen soittimenrakentaja kritisoi Clarken bassosoundia, mainiten että hänen soittonsa on hienoa mutta soundi surkea. Seuraavana iltana Turner toi Clarkelle Alembic-basson, johon tämä ihastui, ja alkoi käyttää yksinomaan tämän merkin bassoja. Turner myös rakensi Clarkelle uuden basson tämän ohjeiden mukaan.[2]

Diskografia muokkaa

  • Children of Forever (One Way) (1972)
  • Stanley Clarke (Epic) (1974)
  • Journey to Love (Epic) (1975)
  • School Days (Epic) (1976)
  • I Wanna Play for You (Epic) (1977)
  • Modern Man (Nemperor) (1978)
  • Fuse One (IMS) (1980)
  • Rocks, Pebbles and Sand (Epic) (1980)
  • The Clarke/Duke Project, Vol. 1 (Epic) (1981)
  • Let Me Know You (Columbia) (1982)
  • The Clarke/Duke Project, Vol. 2 (Columbia) (1983)
  • Time Exposure (Epic) (1984)
  • Find Out! (Epic) (1985)
  • Hideaway (Epic) (1986)
  • Project (CBS) (1988)
  • If This Bass Could Only Talk (Portrait) (1988)
  • 3 (Epic) (1989)
  • Passenger 57 (Epic) (1992)
  • East River Drive (Epic) (1993)
  • Live at the Greek (Epic) (1993)
  • Live in Montreux (Jazz Door) (1994)
  • Rite of Strings (Gai Saber) (1995)
  • At the Movies (Epic Soundtrax) (1995)
  • The Bass-ic Collection (1997)
  • 1, 2, to the Bass (2003)
  • The Toys of Men (2007)
  • Jazz in the Garden (2009)
  • The Stanley Clarke Band (2010)

Lähteet muokkaa

  1. a b c Ralph Denyer: Suuri Kitarakirja, s. 30. Kitaransoiton uudistajat. {{{Julkaisija}}}, 1984. ISBN 951-0-12491-5.
  2. Denyer, Ralph: Suuri kitarakirja, s. 24. WSOY, 1992. ISBN 951-0-20072-7.