Staatsratsgebäude

Staatsratsgebäude on Berliinin historiallisessa keskustassa Spreeinselin saarella, Schlossplatz-aukion etelälaidalla sijaitseva entinen Itä-Saksan valtioneuvoston rakennus.

Rakennuksen julkisivu Schlossplatzille. ”Liebknecht-portaali” sijaitsee epäsymmetrisesti osana julkisivua.

Valtioneuvosto perustettiin Itä-Saksan ”kollektiiviseksi valtionpäämieheksi” maan ensimmäisen presidentin Wilhelm Pieckin kuoltua vuonna 1960. Roland Kornin ja Hans Erich Bogatzkyn suunnittelema valtioneuvoston talo valmistui vuosina 1962–1964. Se oli ensimmäinen Berliinin keskustaan rakennettu uusi hallintorakennus toisen maailmansodan jälkeen. Rakennus täyttää siipineen ja puutarhoineen kokonaisen korttelin. Sen tieltä purettiin Cöllnin vanhaankaupunkiin kuuluneita asuinkortteleita ja koko Brüderstrassen pohjoispää. Vaikka rakennus on moderni, sen tilojen jaottelu noudattelee historiallisen Berliinin kaupunkilinnan Lustgartenin puoleista osaa. Porraskäytävän ikkunoita koristavat Walter Womackan lasimaalaukset Saksan työväenliikkeen historiasta. Talo sisältää muitakin taideteoksia.[1]

Rakennuksen julkisivuun on sisällytetty ainoa alkuperäisestä kaupunkilinnasta säilynyt osa, niin sanottu Liebknecht-portaali, eli portaali, jonka parvekkeella seisten Karl Liebknecht julisti vallankumouksen aikana 9. marraskuuta 1918 sosialistisen tasavallan perustetuksi. Portaali oli otettu talteen, kun muu linna purettiin vuonna 1950, ja se pystytettiin uudelleen osaksi valtioneuvoston taloa. Sen tarkoitus oli kytkeä symbolisesti DDR:n valtiolliset instituutiot osaksi vanhempaa vallankumouksen traditiota.[1]

Saksan liittokanslerinvirasto toimi Staatsratsgebäudessa kaksi vuotta 1999–2001 ennen nykyisen rakennuksensa valmistumista.[2] Vuodesta 2006 rakennusta on käyttänyt European School of Management and Technology.

LähteetMuokkaa

  1. a b Staatsratsgebäude (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi) Denkmale in Berlin: Denkmaldatenbank. Viitattu 13.8.2014.
  2. Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 17. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa