Wikipedia

Sosiaalisten representaatioiden teoria

 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.

Sosiaalisten representaatioiden teoria on lähestymistapa, jota sovelletaan Sosiaalipsykologiassa sekä sen lähitieteissä. Sosiaalisten representaatioiden teoria edustaa eurooppalaista sosiaalipsykologiaa ja sai alkunsa Ranskassa Serge Moscovicin väitöksestä psykoanalyysin leviämisestä ja sosiaalisista representaatioista. Teoria on sittemmin levinnyt myös Euroopan ulkopuolelle. Sosiaaliset representaatiot ovat sosiaalisesti muodostettua ja jaettua arkitietoa. Sosiaalisten representaatioiden teoria tarkastelee sitä, miten ihmiset yhdessä muodostavat uusista tai muuten sosiaalisesti merkittävistä aiheista jaettuja arkikäsityksiä ja tekevät ne ymmärrettäviksi. [1]

Sosiaalisten representaatioiden teoria pääpiirteittäin muokkaa

Sosiaalisten representaatioiden teoria edustaa niin sanottua sosiaalista tai yhteiskunnallista sosiaalipsykologiaa ja sosiaalisten representaatioiden tutkimuksella lähestytään merkittäviä ja ajankohtaisia ilmiöitä. [2] Moscovicin määritelmän mukaan sosiaaliset representaatiot ovat arvojen, ideoiden ja käytäntöjen systeemejä, joilla on kahdenlaisia tarkoituksia. Sosiaaliset representaatiot luovat järjestyksen, joka mahdollistaa yksilöiden materiaalisessa ja sosiaalisessa ympäristössä toimimisen ja sen hallitsemisen. Lisäksi sosiaaliset representaatiot tarjoavat koodeja sosiaaliseen vaihtoon sekä ympäröivän maailman ilmiöiden nimeämiseen ja luokitteluun mahdollistaen täten kommunikoinnin yhteisön jäsenten välillä. (Moscovici, 1973.)

Sosiaalisten representaatioiden teoriassa painottuu sosiaalisuus. Sosiaaliset representaatiot ovat aina yhdessä muodostettuja eivätkä vain yksittäisen ihmisen mielessä sijaitsevia. Yksilö ei muodosta sosiaalista representaatiota objektista yksin, vaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Moscovici nimittää tätä ajatusta semioottiseksi kolmioksi, jonka muodostavat minä, toinen ja objekti. [3] Sosiaalinen representaatio siis tyypillisesti muodostuu jostain uudesta ilmiöstä. Esimerkiksi tieteellinen tieto ja sen löydökset ovat aihe, josta muodostetaan arkitietoa yhdessä muiden ihmisten kanssa. Vierasta kohdetta käsitellään keskusteluissa ja ymmärrystä uudelle asialle etsitään yhdessä. Sosiaalinen representaatio sisältää informaation lisäksi myös asenteen ja mielikuvan aiheesta. [4] Sosiaalisten representaatioiden muotoutumiseen liittyvät olennaisesti ankkuroinnin ja objektivoinnin prosessit. Ankkuroinnilla viitataan yksinkertaistetusti siihen, miten uutta ja vierasta aihetta käsitellään rinnastamalla se jo olemassa olevaan tietoon jostain tutummasta ilmiöstä. Objektivoinnilla puolestaan tarkoitetaan sosiaalisten representaatioiden muodostumisprosessin vaihetta, jossa abstraktit ilmiöt ja käsitteet konkretisoituvat ja muodostuvat mielikuviksi. Objektivoinnissa esimerkiksi henkilö, kuva tai esine voi nousta uuden ilmiön symboliksi. [5]

Sosiaalisiin representaatioihin liittyy myös naturalisoitumiseksi nimitetty prosessi. Naturalisoitumisen myötä sosiaalisen representaation kohde on muuttunut luonnolliseksi ja ymmärretyksi sosiaalisen todellisuuden osaksi. Se ei ole enää vieras, vaan sosiaalisesti ymmärretty. Naturalisoitunut sosiaalinen representaatio ei enää itsessään ole keskustelun tai neuvottelun kohde, vaan siitä on tullut keskustelun väline. Naturalisoituneita representaatioita käytetään myös apuna uusien ilmiöiden ymmärtämisessä. [6] Ankkuroinnin, objektivoinnin ja naturalisoinnin prosessien kautta vieraasta ilmiöstä tulee tuttu ja ymmärretty.

Sosiaalisten representaatioiden tutkimus muokkaa

Sosiaalisia representaatioita on mahdollista tutkia sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Sosiaalisten representaatioiden teoria ei olekaan sidottu mihinkään tiettyyn aineistonkeruu tai analyysimenetelmään, vaan se jättää tilaa tutkijan luovuudelle. [7] Sosiaalisia representaatioita tutkittaessa tarkastelun kohteena ovat ajattelun ja mielikuvien sisällöt, muotoutuminen ja muuttuminen. Lisäksi sosiaalisten representaatioiden sisältöjen rakenne on ollut tyypillinen tutkimuskohde. Sosiaalisten representaatioiden tutkimuksessa voidaan myös tarkastella sosiaalisten representaatioiden roolia todellisuuden rakentajina ja muokkaajina. [8] Ensimmäisenä sosiaalisten representaatioiden tutkimuksena voidaan pitää Serge Moscovicin psykoanalyysiä koskevaa tutkimusta, josta teoria on saanut alkunsa. Moscovici löysi tutkimuksessaan Ranskan yhteiskunnasta kolme erilaista tapaa käsittää psykoanalyysi. Psykoanalyysin lisäksi sosiaalisten representaatioiden tutkimusta on tehty esimerkiksi mielenterveyteen ja Aidsiin liittyen. Tuoreempia tutkimusaiheita ovat olleet esimerkiksi ilmastonmuutoksen, Euroopan unionin ja luomuruoan sosiaaliset representaatiot. [9] Sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen aineistona voivat toimia muun muassa keskustelut, haastatteluaineistot, uutistekstit, kirjallisuus, viralliset tekstit kuten lainsäädäntö tai visuaaliset aineistot kuten kuvat. Aiemmin sosiaalisten representaatioiden tutkimuksessa sanomalehdet ja televisio tarjosivat merkittävän aineiston tutkimukselle. Nykyään Internetin kasvavan roolin myötä sosiaalisten representaatioiden tutkimukselle on auennut uusi tutkimuskohde. Internet on moninkertaistanut mahdollisten tutkimusaineistojen määrän ja myös muuttanut sosiaalisten representaatioiden muodostumista. Sosiaaliset representaatiot voivat esimerkiksi muodostua virtuaalisen vuorovaikutuksen kautta ilman kasvotusten käytävää keskustelua, ja internetin kommunikaatiokanavien kautta on myös mahdollista murtaa vallitsevia sosiaalisia representaatioita. [10]

Lähteet muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sosiaalisten_representaatioiden_teoria&oldid=21857862”