Soni

Soni^[1] (myös sooni^[2] < engl. sone^[3] < lat. sonus ’ääni’) on ihmisen subjektiivisen äänekkyyshavainnon (äänekkyyden,^[4] kuuluvuuden^[5]) mittayksikkö psykoakustiikassa. Yhdellä sonilla tarkoitetaan 1 000 hertsin siniaallon äänekkyyttä, kun äänenpainetaso on 40 desibeliä (40 fonia).^[4] Soniasteikko on tasavälinen äänekkyysmitta-asteikko. Sonimäärän kaksikertaistuminen tarkoittaa äänekkyyden kaksinkertaistumista. 10 fonia kovempi siniaalto tarkoittaa kaksinkertaista sonimäärää.^[4] Soniasteikko ei ole aivan lineaarinen alle yhden sonin (alle 40 fonin) voimakkuuksilla.^[4] Yksikön kehitti psykologi Stanley Smith Stevens^[6].

**Sonien ja fonien vastaavuus 1 000 Hz:n ääneksellä**^[4]
soni	1	2	4	8	16	32	64	128	256
foni	40	50	60	70	80	90	100	110	120

Oikeinkirjoitus

Tekniikan alan lähteissä käytetään yleensä kirjoitusasua soni.^[1] Kielenhuoltajat ovat suosittaneet muotoa sooni ja pitäneet muotoa soni hylättävänä tai vältettävänä.^[2]

Katso myös

Lähteet

Aaltonen, Olli & Aulanko, Reijo & Iivonen, Antti & Klippi, Anu & Vainio, Martti (toim.): Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23956-7
Hakulinen, Auli & Ojanen, Jussi: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1993. ISBN 978-951-717-783-2
Iivonen, Antti (toim.): Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-918-0
Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. (Suomenkielinen oppikirja) Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8
Karjalainen, Matti: Hieman akustiikkaa. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2000.
Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan. Suomenkielinen opetusmoniste. Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 2015.
Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics: An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2 Teoksen verkkoversio.
Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3
Toivanen, Jarmo: Teknillinen akustiikka. (Suomenkielinen oppikirja) Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5
Van Bergeijk, William A. & Pierce, John R. & David, Edward E., jr: Aallot ja korva. (Luonto tieteen valossa 4. (Alkuteoksen nimi Wawes and the ear.) Suomentanut Reino Tuokko) Helsinki: WSOY, 1960.

Viitteet

↑ ^a ^b
Muotoa soni käytetään seuraavissa lähteissä:
- Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.
- Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.
- Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.
- Teknillinen akustiikka, s. 425.
- Aallot ja korva, s. 80.
- Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.
- Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.
- Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.
- Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
- Akustiikan sanasto, "soni". 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.
- Rantala Risto (päätoim.): Otavan tietosanakirja. (Artikkeli: soni. "Soni, ’äänekkyyden’ yksikkö. Valittu siten, että normaalikorvalla 1 soni vastaa 40 fonia." Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM)) Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8
- Akustiikan perusteet, "Sanasto". (Arkistoitu – Internet Archive) Sibelius-Akatemia.
- Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka". Tampereen teknillinen yliopisto.
- Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana. Aalto-yliopisto.
- Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia. Aalto-yliopisto.
↑ ^a ^b
Muotoa sooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
- Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 351. (5., tarkistettu painos) Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9
- Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 383, s.v. sooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.
- CD Facta 2005. WSOY.
↑ Communication Acoustics, s. 179.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Kommunikaatioakustiikka, s. 121–131.
↑ Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.
↑ Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]

Kirjallisuutta

Karjalainen, Matti: Kommunikaatioakustiikka. (Suomenkielinen oppikirja) Espoo: TKK, Akustiikan ja äänenkäsittelytekniikan laboratorio, 1999. ISBN 951-22-4412-8
Pulkki, Ville & Karjalainen, Matti: Communication Acoustics – An Introduction to Speech, Audio and Psychoacoustics. New York: John Wiley & Sons, Ltd, 2015. ISBN 978-1-118-86654-2 Teoksen verkkoversio.
Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3

Aiheesta muualla

Harvey Fletcherin artikkelit asa.scitation.org.
Wilden A. Munsonin artikkelit asa.scitation.org.

[soni-1] Muotoa soni käytetään seuraavissa lähteissä:
Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.

Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.

Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.

Teknillinen akustiikka, s. 425.

Aallot ja korva, s. 80.

Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.

Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.

Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.

Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.

Akustiikan sanasto, "soni". 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.

Rantala Risto (päätoim.): Otavan tietosanakirja. (Artikkeli: soni. "Soni, ’äänekkyyden’ yksikkö. Valittu siten, että normaalikorvalla 1 soni vastaa 40 fonia." Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM)) Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8

Akustiikan perusteet, "Sanasto". (Arkistoitu – Internet Archive) Sibelius-Akatemia.

Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka". Tampereen teknillinen yliopisto.

Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana. Aalto-yliopisto.

Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia. Aalto-yliopisto.

[2] Kommunikaatioakustiikka, "Äänekkyys", s. 121–131.

[3] Hieman akustiikkaa, "Kuulon perusominaisuudet", s. 31–34.

[4] Lyhyt johdatus kommunikaatioakustiikkaan, "Kuulon perusominaisuudet", s. 28–31.

[5] Teknillinen akustiikka, s. 425.

[6] Aallot ja korva, s. 80.

[7] Johdatusta puheen akustiikkaan, "Äänen voimakkuus", s. 176–179.

[8] Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 107–108, 258–259.

[9] Puhuva ihminen: Puhetieteiden perusteet, "Sanasto", s. 212.

[10] Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.

[11] Akustiikan sanasto, "soni". 2001. Metalliteollisuuden Keskusliitto.

[12] Rantala Risto (päätoim.): Otavan tietosanakirja. (Artikkeli: soni. "Soni, ’äänekkyyden’ yksikkö. Valittu siten, että normaalikorvalla 1 soni vastaa 40 fonia." Teoksen muoto: CD-linja Ulkoasu: 1 optinen levy (CD-ROM)) Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-15139-8

[13] Akustiikan perusteet, "Sanasto". (Arkistoitu – Internet Archive) Sibelius-Akatemia.

[14] Virtanen, Tuomas; Klapuri, Anssi: Digital audio, "psykoakustiikka". Tampereen teknillinen yliopisto.

[15] Kuusinen, Antti: Ihminen havaitsijana. Aalto-yliopisto.

[16] Lokki, Olli: Kuuloaistin ominaisuuksia. Aalto-yliopisto.

[sooni-2] Muotoa sooni suositetaan seuraavissa lähteissä:
Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 351. (5., tarkistettu painos) Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9

Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 383, s.v. sooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.

CD Facta 2005. WSOY.

[18] Itkonen, Terho – Maamies, Sari: Uusi kieliopas, s. 351. (5., tarkistettu painos) Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5757-9

[19] Nykysuomen sivistyssanakirja: Vierasperäiset sanat, s. 383, s.v. sooni. Toimittanut Nykysuomen laitos. 12. painos. Helsinki: WSOY 1989. ISBN 951-0-09108-1.

[20] CD Facta 2005. WSOY.

[comm-3] Communication Acoustics, s. 179.

[komm-4] Kommunikaatioakustiikka, s. 121–131.

[IA-5] Puheen salaisuudet: Fonetiikan uusia suuntia, s. 280.

[S1-6] Stanley Smith Stevens: A scale for the measurement of the psychological magnitude: loudness. In: APA Journals (Hrsg.): Psychological Review, Volume 43, Issue 5, pp. 405–416, 1936. [1]

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]